Olen joulun aikaan oppinut uuden sanan: gaisma. Sana on latvian kieltä ja merkitsee valoa. Tätäkään en olisi oppinut ilman internetin sivistävää vaikutusta. Tieto löytyi sivustolta Gaisma.com, joka on ilmeisen kyvykkään koodaajan, Matti Tukiaisen käsialaa.
Kun tiedät paikkakunnan nimen, Gaisma kertoo milloin aurinko nousee ja laskee. Vaihtoehtoisia maita ja paikkakuntia on lukemattomia. Tiedot saa myös havainnollisina kuvaajina. Valoisan ajan lisäksi tarjolla on muutakin informaatiota paikkakunnan sademääristä, lämpötilasta ym.
Palvelu vaikuttaa hyödylliseltä etenkin kaukomatkaajalle, joka Gaisman avulla saa hieman selkeämmän käsityksen paikallisista olosuhteista.
Toinenkin hieman samanlainen, mutta tieteellisyyden sijasta viihteellisempi väline valon ja pimeyden vaihtelusta kiinnostuneelle on World Sunligt Map.
Pikanttina yksityiskohtana World Sunlight Map näyttää sääsatelliittitiedoista kootun pilvikartan kuvan päällä. Pilvitilanne päivittyy kolmen tunnin välein. Niin kuin kuvasta näkyy, blogia on kirjoitettu pilkkopimeässä ja pilvessä…
P.S.
Joulupähkinän ratkaisu: Väärä pukki oli numero 16. Huijaripukki vain esitti mekaanista. Hyi. Ettäs kehtasi.
Vekotus.org kiittää kaikkia lukijoita kiinnostuksesta tarinoitamme kohtaan. Teknopakinoitsija borg vetäytyy joulutauolle, joka loppuu vasta loppiaisena.
Mikäli satut näille sivuille joulun aikaan, etkä kerta kaikkiaan keksi mitään muuta tekemistä (?), niin tarjolla on jouluinen pulma, jolla ainakin hetkeksi saat aikasi kulumaan. Tutki seuraavia YouTuben mekaanisia joulupukkeja. Mikä mielestäsi on väärä pukki?
7 vuotta sitten Brad ja Liz Soden joutuivat renkaan puhkeamisen seurauksena auto-onnettomuuteen. Liz Sodenin selkä murtui ja hän menetti liikuntakykynsä. Sodenit olivat ulkoilmaihmisiä, jotka rakastivat retkeilyä viiden lapsensa kanssa. Tavalliset sähköiset pyörätuolit rajoittivat maastossa liikkumista suuresti, joten Brad päätti rakentaa itse paremman.
Monien pyörällisten kehitysversioiden kautta Brad päätyi käyttämään tuolissa teloja. Kiinnostus Bradin kehittelemää apuvälinettä kohtaan on ollut sitä luokkaa, että Brad on tuotteistanut telatuolin, joka kantaa nyt nimeä TankChair. Kaikki TankChairit eivät ole samanlaisia, vaan vammasta riippuen Brad rakentaa tuolista käyttäjälleen sopivan version. TankChair mahdollistaa liikkumisen lumessa tai pehmeällä alustalla. Myös kaltevassa tai möykkyisessä maastossa TankChair kulkee paremmin kuin pyörälliset vastineensa.
Brad esittelee TankChairia Las Vegasissa, 2008 Consumer Electronics Show:ssa:
TankChairin telastot näyttävät olevan Mattracksin valmistamat. Pyörätuolikäytössä niille voisi povata pitkää ikää, telastojen käyttö kun usein on aika paljon rajumpaa.
Maailmalta löytyi taas vaihteeksi tyystin reikäpäinen moottoriurheilulaji. Joitakin vuosia Arkansasin Emersonissa, USA:ssa on kisattu “maanmuokkauksessa”. Alun perin tavallisten puutarhajyrsimien välinen kilpailu on kehittynyt vuosi vuodelta teknisempään suuntaan. Tehot, nopeus ja mullan mylläkkä ovat käyneet hurjemmiksi koko ajan.
Paikallisilla hernefestivaaleilla käytävä kisa mittaa koneen lisäksi myös kuskia. Vapaamatkustusta ei tunneta, vaan kuljettaja astelee tai raahautuu koneensa vanamullassa kuin hevosauran kuski ikään. Jälleen laji, joka sopisi myös suomalaisen maatalousnäyttelyn piristykseksi!
Maailman kuudesta miljardista ihmisestä ainakin yksi miljoona lienee ikiliikkujan keksijöitä. Tällaisen päätelmän olen tehnyt YouTuben videoiden ja netissä vastaan tulevien hörhösivujen perusteella.
Tietämättömyys mahdollistaa joskus kokeiluja, joihin kukaan asiasta perillä oleva ei tohtisi ryhtyä. Mieleen tulevat eräät veljekset, jotka hitsasivat tavallisella hitsauspuikolla alumiinia teräkseen. Pojat eivät tienneet sen olevan mahdotonta (itse asiassa he eivät erottaneet terästä alumiinista), joten kappaleet sattuman oikusta tarttuivat toisiinsa. Mistään liitoksesta ei tosin voinut puhua, mutta jonkinlainen kuona tai muu animaalinen magnetismi sai kappaleet pysymään toisissaan kiinni. Moni kävi ihmettelemässä, miten kyseinen hitsaus oli mahdollista. Veljekset olivat melko ylpeitä vahingostaan, kunnes koko rytö levisi käsiin.
Niin kauan kuin jonkinlaisia mekaanisia laitteita on ollut olemassa, lienee riittänyt myös ikiliikkujan keksijöitä. Idea ikiliikkujasta on sukua alkemialle ja haaveelle tehdä vähäarvoisista alkuaineista kultaa. Alkemian harjoittaminen oli aikoinaan suosittua, kun ei vielä tiedetty prosessia mahdottomaksi. Nyttemmin asiasta ollaan paremmin perillä, joten liemien keittely on jäänyt vähemmälle.
Mutta näin ei ole laita ikiliikkujien suhteen. Netistä löytyy uskomattoman paljon omatekoisia tiedemiehiä, jotka yrittävät sinnikkäästi rikkoa yleisesti hyväksyttyjä luonnonlakeja:
James Joule määritteli termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön v. 1847. Kyseessä on energian säilymislaki, joka osoitti ns. 1. lajin ikiliikkujan mahdottomaksi: eri energiamuotojen, esim. kineettisen energian, potentiaalienergian ja lämpöenergian summa on suljetussa systeemissä vakio. Energiaa ei siis voida luoda tyhjästä tai hävittää olemattomiin.
Rudolf Clausius määritteli termodynamiikan toisen pääsäännön v. 1850-51. Lämpö ei ilman työtä siirry kylmemmästä kappaleesta kuumempaan. Entropia pyrkii aina kasvamaan eikä lämpöä voida muuttaa täydellisesti työksi. Tämän tiedon perusteella ns. toisen lajin ikiliikkuja todettiin mahdottomaksi.
Mutta ikiliikkujien keksijät eivät yleensä ole näistä säännöistä perillä. Tai jos ovatkin, niin ovat sitä mieltä, että säännöt eivät koske heidän keksintöjään. Tai että säännöt on tehty rikottaviksi. Joka tapauksessa lopputuloksena syntyy hyvin suuri määrä työtä, jota markus Kajo luonnehtisi “tuloksettomaksi sepeämiseksi”.
Mutta viihteellistä ulottuvuutta ei voi kiistää. Kapistukset (huolimatta siitä, että eivät toimi) ovat kekseliäitä, hauskoja ja mielenkiintoisia:
Pure Energy Systems PESWiki - sekametelisivusto, jossa urbaanilegendat sekoittuvat ihan asiallisiinkin asioihin, tällaiset sivustot ovat sanoisinko kiusallisia
The Energy Machine of Joseph Newman Paljon puhetta koneesta, joka tekee energiaa tyhjästä. Tavoitteena ilmeisesti CD-levyjen ja muun tauhkan myynti?
Miksi ihmeessä kaikkia näitä hienoja keksintöjä ei ole saatu käyttöön ihmiskunnan hyväksi? No tietenkin syynä on etenkin Yhdysvaltojen hallitus, jolle tämä ei käy laatuun. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki tekisivät energiaa tyhjästä? Mistäs kapitalisti sitten ottaisi elantonsa?
Joskus aiemmin tänä vuonna tutustuin videopalveluun nimeltä Joost. Tuolloin Joostin videoiden katselemiseen tarvittiin erillinen, koneeseen asennettava softa. Nyt Joostilta oli tullut sähköpostia. Erillinen softa lakkaa toimimasta huomenna, 19.12. Jo nyt Joost näkyy selaimessa, ilman eri softaa.
Kokeilin uutta Joostia. Itselläni on 1 MB ADSL. Kuvanlaatu on varsin hyvä ja videot latautuvat ilman tuskastuttavan pitkiä viiveitä. Ainakin Firefoxilla Joostin videot näkyivät hyvin. Aiemman softan kanssa oli joskus ongelmia ja pari kaatumista, nyt ongelmia ei ilmennyt. Kaipa tätä voisi suositella. Koko ruudulle kasvatettunakin videoiden laatu kelpaa, ainakin minulle.
Tarjolla oli mm. hauskoja animaatioita: Wallace & Gromit’s Cracking Contraptions. Kyseessä ovat siis Wallacen merkilliset keksinnöt, joiden testaajaksi Gromit usein vasten tahtoaan joutuu.
Jos linkkini onnistui oikein, näet peräkanaa seuraavat Aardmanin videot: The Autochef, The Tellyscope, The Soccamatic, The Snowmanatron, The Turbo Diner, The 525 Crackervac, The Bully Proof Vest, The Snoozatron, Shopper 13. Noiden jälkeen tuleekin sitten (musta) kieli poskessa tehty video ahavoituneista Pearcen sisaruksista…
Muun muassa brittiläisessä sarjassa Brainiacs korvennettiin mikroaaltouunissa milloin mitäkin. Netistä löytyy kosolti “mikroharrastajia”, jotka kukin tahollaan selvittävät mikroaaltojen vaikutusta mitä erikoisimpiin tarvikkeisiin tai aineksiin. Nykyään mikroaaltouunitkin alkavat olla jo sen verran yleisiä, että vanhat säteilijät päätyvät autotallien hyllyille tai tieteen tekoon.
Jos löydät jostakin yli 100 vuotta vanhaa ruutia, luonnollisesti sinua varmasti epäilyttää, onko siitä enää mihinkään. Tuoreuden voi helposti testata mikroaaltouunissa. Kas näin:
Tämän mad scientist:in YouTube-sivuilta löytyy toistasataa videota, joissa korvennetaan kaikkea mahdollista kalaöljykapseleista herätyskelloon. Tyyppi tosiaan näyttää hankkineen itselleen elämän. Eikä tämä kummallinen taiteellisuus jää yksin tähän. Flickr-tilillään artisti on keskittynyt Pakistanin tähtilaivaston dokumentoimiseen.
Mikroaaltouunit herättävät jonkin verran epäilystä niissä lämmitetyn ruuan turvallisuudesta. Tämä hauska, mutta asialinjalla pysyvä video pyrkii oikaisemaan ja hälventämään joitakin (hyvin eriskummallisiakin) käsityksiä ja pelkoja:
Toinen kestotestauksen kohteeksi joutuva kodinkone netissä on tehosekoitin. Jonkinlaiseksi legendaksi ovat muodostuneet amerikkalaisen tehosekoitinvalmistaja Blendtecin Will it Blend? -videot. Blendtec valmistaa (ilmeisen kestävää) Total Blender -nimistä tehosekoitinta. Valmistaja on keksinyt, että esittelemällä koneen tehoja saadaan sekoittimelle mainetta ja kunniaa. Eipä yhtään huono markkinointikeino.
Elokuvien kuvaajat tavoittelevat tärinätöntä kädenjälkeä kuvauksissaan erityisten Steadicam-laitteiden avulla. Videokameroissa ovat yleistyneet digitaaliset ja optiset kuvanvakaimet. Mutta destinws2@YouTube ehdottaa, että tuohon tarkoitukseen mainio väline voisi olla kana (Gallus gallus domesticus).
Kuvauksen tutinan poistosta kiinnostuneet saattavat löytää virikkeitä osoitteesta Homebuiltstabilizers.com.
Tärisevää videota on mahdollista korjailla vielä jälkeenpäin ohjelmallisesti. Ominaisuus löytyy muun muassa Pinnacle Studio Ultimate v. 12:sta (mahdollisesti muistakin versioista, ei tietoa). Myös pelkästään tätä tarkoitusta varten tehtyjä softia löytyy, kuten esim. ArcSoft Video Stabilizer. Softalla tehty kuvanvakaus “zoomaa” kuvaa lähemmäs, koska kuvista pitää löytää pienin yhteinen alue, jonka ohjelma pystyy kaikissa ruuduissa siirtämään päällekkäin. Tässä demo.
Edellisessä artikkelissa mainitun saksalaisen nettikauppa Supermagneten valikoimissa on lähes kaikkea, mitä magneeteista viehättynyt pellepeloton voi kuvitella tarvitsevansa. Magneettikuulia, “hirviövoimakkaita” magneetteja, magneettista nestettä, jne.
Supermagnete on kerännyt sivuilleen käyttöesimerkkejä ja projekteja, joihin nykyisiä supervahvoja magneetteja voi käyttää. Esimerkkejä oli kymmenittäin ja kaikki Suomen kielellä kuvien kera.
Levitronin toimintaperiaatteeseen kuuluu olennaisena ylemmän magneetin pyöriminen. Pyöriminen säilyttää hyrrän akselin suunnan. Kun pyöriminen lakkaa, hyrrä kaatuu ja putoaa. Tavallisesti Levitronin hyrrä pysyy pyörimässä (ja ilmassa) pari-kolme minuuttia. Jos tämä aika tuntuu liian lyhyeltä, niin voi tilata lisälaitteen nimeltä Perpetuator. Perpetuator pyörittää magneettihyrrää pyörivän magneettikentän avulla periaatteessa ikuisesti, mutta käytännössä pyörittäminen lienee onnistunut muutaman päivän ajan. Käyttäjien mukaan huonelämpötilan vaihtelut sekoittavat toimintaa.
Tällaisen magneettisen roikottimen kykentäkaavioita löytyy netistä useita. Sivusto nimeltä Barry’s Coilgun Design Site on listannut useita erilaisia levitaattoreita kytkentöineen:
Eikä tämä kummallinen taiteellisuus jää yksin tähän. Flickr-tilillään artisti on keskittynyt 
Kirjoitukset (RSS)