Huomasin sattumalta, että Singaporessa on järjestetty robottikilpailut kuukausi sitten. Kilpailujen virallisilta sivuilta ei tästä uusimmasta kisasta vielä löytynyt paljonkaan tulostietoa tai esim. videoita, mutta YouTubessa on aiheesta paljonkin mielenkiintoisia videopätkiä.
Kilpailijalistan nimistä päätellen osanottajat ovat lähinnä tuolta maailmankolkalta. Kilpailevat robotit ovat ulkonäöltään huomattavan samannäköisiä, mikä oletettavasti johtuu kilpasarjojen sääntöjen aiheuttamista rajoituksista.
Sarjassa Legged Robot Marathon Race kisaavat keskenään huippunopeat viivaa seuraavat robotit! Roboteissa ei ole pyöriä, vaan epäkeskomekanismilla liikkuvia kipittäviä jalkoja. Liikkumisesta kuuluva ääni on huvittava porina ja kaarrekäyttäytyminen on melko yliohjautuvaa:
Micromouse-sarjassa robotti ajelee labyrintissä ja tekee siitä ensin itselleen kartan. Kun robotti on saanut riittävästi tutustua labyrinttiin, se ajaa labyrintin läpi täydellä vauhdilla sisäisen karttansa mukaan. Lopullinen suoritusnopeus näkyy siis vasta videon lopusta:
Paljon on kehitystä tapahtunut niistä ajoista kun itse näin tamperelaisten teekkarien mikrohiiren joskus 80-90-lukujen taitteessa. Tuon aikainen “hiiri” oli korkea kolossi, joka ei muistuttanut hiirtä millään muotoa. Apparaatti täytti koko labyrinttiruudun ja kohosi korkealle labyrintin seinien yläpuolelle. Nykyiset robotit ovat jo hiiren kokoluokkaa ja vikkelyyskin on täysin vertailukelpoinen. Muisti lienee huomattavasti hiirtä parempi labyrintissä suunnistamisen suhteen.
Kaikki edellä esitetyt videot ja paljon muita löytyy YouTubesta Palmisanon kanavalta. Kuvaajan nettisaitti www.societyofrobots.com on myös tutustumisen arvoinen.
Viime aikoina työ on ruvennut haittaamaan harrastuksia, eikä kirjoittamiselle ole oikein meinannut löytyä aikaa. Olen saanut monia hyviä juttuvinkkejä, joista kiitokset niitä lähettäneille! Kirjoittelen mielelläni ehdotetuista aiheista, kun on hyviä linkkejä pohjaksi.
Tällä kertaa on tarjolla lyhyt juttu mielenkiintoisesta kokoon taittuvasta japanilaisesta “camping-laatikosta”. Linkkien takaa löytyy kyllä paljonkin kuvia ja rakennusselostusta.
Höyrähdin ostamaan miniläppärin. DNA tarjosi Asus Eee PC 900-mallia hieman yli 200 euron hintaan. Jonkin aikaa olin suunnitellut Linux-koneen rakentamista vanhoista rojuista, mutta mukavuudenhalu ja uteliaisuus vei voiton.
Kyseinen minibook-malli on varustettu 1024*600 pikselin näytöllä. Kiintolevyn virkaa toimittaa 16 GB flash-muisti. Massamuistitilaa on mahdollista lisätä SD- tai SDHC-muistikortilla. Luonnollisesti USB-kiintolevytkin käyvät koneeseen, USB-liitäntöjä on kolme kappaletta.
Ennakko-odotukseni eivät olleet kovin korkealla, mutta olen iloisesti yllättynyt koneen vaatimattomasta, mutta hinta-laatusuhteeltaan käypäisestä toimivuudesta. Halusin koneen Linux-puuhasteluun, oppimismielessä. Jo kymmenisen vuotta on kiinnostanut ottaa hieman tuntumaa muuhunkin kuin Windows-ympäristöön, mutta kokeilut ovat jääneet kovin satunnaisiksi. Koneelle olin kyllä suunnitellut “oikeaakin” työtä, tarkoituksena on rakentaa yksinkertainen systeemi eräiden nettisaittien varmuuskopiointiin päivittäin. Tuohon pieni, hiljainen ja virtapihi kone on omiaan, suorituskyky on tarkoitukseen aivan riittävä. Sisäinen langaton verkkosovitin on kätevä, koneen voi sijoittaa milloin mihinkin.
Kone on perin pieni. Näppäimistö ei kuitenkaan ole aivan mahdoton, mutta paksusorminen joutuu melkoisesti keskittymään kirjoittamiseen. Yhden sormen konstaapelimenetelmä tuottaa parhaat tulokset.
Eee 900:ssa on vakiona suomenkielinen Xandros-Linux. Päätin aloittaa oppimisprojektini kokeilemalla käyttöjärjestelmän vaihtamista toiseen Linux-distribuutioon. Ubuntu on nykyään hyvässä maineessa oleva Linux-jakelu, jolla on Suomessakin toimiva käyttäjäyhteisö. Siispä tutkimaan löytyisikö Ubuntusta minibookeihin sovitettua versiota.
Vaihtoehtoja on kaksikin, Eeebuntu ja Easy Peasy. Easy Peasy on aiemmin kulkenut nimellä Ubuntu Eee, mutta nimi on nähtävästi muuttunut äskettäin. Eeebuntu tarjoaa kolme eri asennuspakettia, karsitun Base-version, täydellisen Standard-paketin ja kolmannen, Netbook-asennuspaketin.
Päädyin kuitenkin Easy Peasy -versioon, koska jakeluiden keskinäisestä paremmuudesta ei minulla ollut sen valistuneempaa käsitystä. Pääasia, että jollakin pääsisi touhuilemaan.
Asennusta varten piti ladata levykuva asennus-CD:stä. Tiedosto easypeasy-1.0.iso on tarkoitettu poltettavaksi CD:lle ja asennettavaksi siltä. Easy Peasyn voi ladata itselleen joko tavalliseen tapaan tai torrentina vertaisverkosta. Torrentin lataaminen olisi vaatinut erityistä ohjelmaa ja palomuurin säätämistä, joten päädyin tiedoston lataamiseen.
USB-porttiin kytkettävään CD-asemaan olisi laatikoiden lokeroissa ollut tarpeet, mutta en viitsinyt nähdä vaivaa. Levykuvaa ei ole pakko polttaa levyksi vaan erityisen UNetbootin-ohjelman avulla levykuva voidaan asentaa USB-muistitikulle ja asentaa siltä. Kokeilin ensin Linuxille tarkoitettua apuohjelmaa, mutta en saanut sitä toimimaan (puutteellisen tietämykseni takia). Päädyinkin sitten Windowsille tehtyyn ohjelmaan, joka toimi kätevästi.
Asus Eee:n BIOS-asetuksista voi valita miltä medialta kone käynnistyy. BIOS-asetuksiin pääsee painamalla F2-näppäintä koneen käynnistyessä. Valitsin Boot-valikosta ensin ensisijaiseksi boottauslevyksi “removable device”-vaihtoehdon, mutta kone käynnistyi jääräpäisesti sisäiseltä Flash-levyltään.
Sitten hoksasin, että bootatessa painamalla Esc-näppäintä pääsee valikkoon, josta voi valita käynnistyksen USB-tikulta. Nyt asennus lähti käyntiin.
Asennus onnistui hyvin ja lopputuloksena koneessa on nyt Xandroxin sijasta Easy Peasy. Käyttis vaikuttaa asialliselta ja pienemmän fonttikoon ja pienempien kuvakkeiden ansiosta vaikutelma ei ole yhtä lelumainen kuin Xandroxissa. Ubuntu-variantille uskoisin netistä löytyvän myös paremmin asiantuntevaa tukea.
Joskus ohimennen tutustuin netissä Alankomaiden Eindhovenissa toimivaan 3D-tulostuspalveluun nimeltä Shapeways. Konsepti vaikutti mielenkiintoiselta, mutta unohdin sivuston. Nyt sama, hieman yli puolen vuoden ikäinen palvelu alkoi toden teolla kiinnostamaan, kun huomasin artikkelin radio-ohjattavasta helikopterista, johon lennokkiharrastaja oli itse mallintanut osat tietokoneellaan, tilannut ne Shapewaysilta ja rakentanut osia käyttäen toimivan kopterin!
Kuka tahansa voi itse luoda tietokoneella omia 3-ulotteisia kappaleita ja tilata Shapeways-palvelusta valmiit, muovimateriaalista tulostetut osat suoraan kotiin. Tulostusmateriaaleja on useita erilaisia ja hinnan saa helposti selville. Shapeways lupaa toimituksen 10:ssä työpäivässä. Jos tyytyy pieniin osiin, hinta on hyvin kohtuullinen, muutamia dollareita (+toimituskulut). Etenkin pienoismalliharrastajalle tällainen palvelu on unelmien täyttymys. Vaikeasti toteutettavat, hennotkin rakenteet on mahdollista valmistaa 3D-tulostamalla.
Shapeways tarjoaa monenlaista virikettä ja tukea 3D-tulostamisen mahdollisuuksista kiinnostuneelle. Palvelun ympärille on rakennettu yhteisö, jossa on mahdollista saada “vertaistukea” muilta palvelun käyttäjiltä. Paljon tietoa löytyy Shapewaysin blogista ja keskustelufoorumista. .
Muutamia videoita:
3D printing in 4 simple steps: Shapeways
suora linkki
Design your object in 2 minutes - Shapeways Creator
Tämä kaikkien mekaanisten vesihirviöiden äiti on yhdeksän vuotta kestäneen suunnittelun ja kuuden vuoden koeajojen tulos. Suihkusankari hinaa letkussa perässään 130-300 hevosvoiman nelitahtimoottorilla varustettua pumppulauttaa. Painevesi pystyy kohottamaan akvanautin jopa 15 metrin korkeuteen. “Vaakalennossa” saavutettava nopeus on 75 km/h. Toimintamatkaa laitteelle luvataan jopa 300 km.
Huomaan miettiväni, että pinnassa uiva silliparvi suuttimiin jumiutuessaan saattaa oleellisesti lyhentää toimintasädettä…?
Joka tapauksessa laitteen keksijää on vaikeaa syyttää mielikuvituksettomuudesta. Käyttäjäryhmäksi lienee kaavailtu henkilöitä, joilla on liikaa rahaa ja liian vähän virikkeitä. Mitään käytännön tarkoitusta on hankala kuvitella. Ehkäpä laitetta voisi käyttää vesiurheilua kuvaava kameramies? Videokamera pään päälle ja menoksi. Kuvakulmat olisivat ainakin virkistävän erilaisia!
Laitetta kaupittelee MS Watersports GmbH osoitteessa Jetlev-Flyer.com. Tilauksia saa jättää sisään nyt, tammikuusta 2009 alkaen. Jälleenmyyjien tiedustelut ovat myös tervetulleita, toivottaa näiden lamatappolaitteiden valmistaja.
Törmäsin taas vanhaan tuttavuuteen nimeltä Autostitch. Kyseessä on panoraamakuvien koostamiseen tarkoitettu ohjelma, joka suoriutuu työstään varsin älykkäästi. Kuvia ei tarvitse asetella tiettyyn järjestykseen, eikä osoittaa vastaavia pisteitä, vaan ohjelma osaa yhdistää osakuvat toisiinsa automaattisesti.
Autostitch-ohjelman ovat koodanneet Matthew Brown ja David Lowe Brittiläisen Kolumbian yliopistossa. Tutkimusprojekti kesti kaksi vuotta. Sittemmin ohjelman toimintaperiaate ja tuotettu ohjelmakoodi on lisensioitu muutamalle yritykselle, jotka ovat rakentaneet omat panoraamaohjelmistonsa sen pohjalta.
Autostitch-ohjelma sellaisenaan on demo, sitä ei ole tarkoitettu kaupalliseen tai laajempaan käyttöön. Softa kuitenkin toimii mainiosti ja on hyvin helppo käyttää. Kokeilin jälleen, enkä huomannut mitään erityisiä rajoituksia ohjelman käytössä. Autostitch ei myöskään lisännyt mitään vesileimaa valmiiseen panoraamakuvaan tai pilannut sitä muutenkaan. Autostitchin sivuilla todetaan, että jos ohjelmalla tehtyjä panoraamakuvia käyttää, pitäisi kuvien yhteydessä mainita, että kuva on luotu Autostitchillä.
“The version of Autostitch on this website is a demo only. Individuals or companies are free to use images that they generate using the demo version of Autostitch without restriction or royalties so long as they acknowledge the use of Autostitch in such works. A commercial license to Autostitch provides access to the patent, source code, technical support and updates.”
Ohjelman demoluonne voi ilmetä niin, että jonakin päivänä se saattaa lakata toimimasta. Näin kävi itselleni. Kokeillessani softaa, jonka löysin koneeni kovalevyltä, se ilmoitti että demoperiodi on ohi ja kehotti hakemaan uuden demon Autostitchin sivuilta. Tein niin ja kokeilin, toimii komeasti, mutta en tiedä kauanko.
Jos havaitset ohjelman helpoksi ja näppäräksi kuten minä, saatat harkita kaupallistetun version hankkimista. Autostitchin sivuilla on lista yrityksistä, joille Autostitch on lisensioitu. Ainakaan Serif Panorama Plus 3 ei ole pahan hintainen, tätä kirjoittaessani 39,99 puntaa. Ja punnan kurssi tunnetusti on tätä nykyä pohjalukemissa.
Yksinkertainen on usein kaunista. Ajoneuvoissa yksipyöräisyys tosin tuottaa tiettyjä ongelmia, joiden parhaita asiantuntijoita ovat varmaankin sirkusakrobaatit. Mahdolliset aiheeseen liittyvät vaikeudet eivät kuitenkaan ole pelottaneet keksijöitä pois aiheen kimpusta - päin vastoin!
Yllä oleva kuva esittää neuvokkaita neuvostokansalaisia kuvitteellisissa ajoneuvoissa. Vasen metsästysajoneuvo lienee lähinnä lennokas päiväunelma, mutta oikeanpuoleisen kaltaisista on kertynyt länsimaistakin ajokokemusta. Kuvan neukkulaiteeseen on laadittu jopa yksityiskohtaisia piirustuksia, jotka löytyvät yllä olevan linkin takaa, jos joku haluaa virikkeitä projektiinsa. Yksipyöräisen ohjaus herättää kummastusta, mitähän ratista kääntäminen vaikuttaa - ja mihin? Vastauksena kerrottakoon, että rattiakselilla on puntti, jota ratti tarjoaa oikealle tai vasemmalle. Kallistuksen pitäisi sitten hoitaa suunnanmuutos. (Korostan sanaa pitäisi…)
Yksipyöräisten ajopelien rakentelun tunnetuimpia nimiä on amerikkalainen Kerry McLean. Keksijä on rakennellut mm. poljettavan yksipyöräisen ja lukuisia moottoroituja, joista huimimmassa on voimanlähteenä Buickin kahdeksansylinterinen vinkkelikone. McLean on ajanut enimmillään pyörällä 53 mph, eli hieman yli 85 km/h, mutta lujempaakin pääsisi. Ongelmana on Rocket Roadsteriksi nimetyn kulkineen hallittavuus. Kun tämä mopo päättää lähteä käsistä, niin se myös lähtee. Kuski joutuu tuolloin melkoiseen myllytykseen, kuten seuraavassa videossa itse McLeanille taannoin kävi:
Speedtest.net-palvelussa voit kokeilla latausnopeuksia useista eri maista
Tilasin ADSL-laajakaistaliittymääni nopeuden korotuksen. Aiemmin liittymän nimellisnopeus oli 1Mbit/s. Lähinnä YouTube-videoiden katselu tökähteli usein tuolla nopeudella ja päätin tutkia voisiko asialle tehdä jotain. Minulle oli arvoitus, mihin nimellisnopeuteen liittymäni nopeutta voisi parantaa. Asun maalla ja puhelinkeskukseen on matkaa, en edes tiedä missä se maantieteellisesti sijaitsee.
Arvelin, että pahimmassa tapauksessa nopeutta ei voisi lisätä. Olikin ilahduttava uutinen, kun kuulin DNA-palveluiden asiakaspalvelusta, että heidän rekisteritietojensa mukaan jopa 8 Mbit/s olisi mahdollinen. Toinen mahdollisuus olisi ollut 2 megaa. Tilasin oitis kahdeksanmegaisen. Hintaero 8- ja 2-megaisten liittymien välillä oli pienehkö.
Nopeuden noston odottelu otti voimille. Ihmisluontoon kuulunee kärsimättömyys saada tilaamansa tuote heti eikä kohta. Luvatun viikon sijasta kului kaksi, mutta tänään nopeus näytti selvästi kasvaneen. Edes ADSL-reititintä ei tarvinnut bootata. Olin katkonut sähköjä kapineesta kahden viikon ajan turhaan…
Siispä mittaamaan, paljonko nopeus olisi muuttunut!
Nyt kasvaneella nopeudella tuo ruotsalainen testi ei antanut enää yhtä tasalaatuisia tuloksia. Aika ajoin nopeustulokset olivat hurjia, kymmenien megabittien luokkaa. Sama ilmiö oli havaittavissa myös monilla suomalaisilla testisivuilla. Tulokset olivat varsin astronomista luokkaa, eikä niiden perusteella voi tehdä päätelmiä suuntaan tai toiseen. On kuin olisit ostanut pikkupullon limsaa, mutta asiantuntija sanoisi, “Kappas vaan, sinulla onkin muutama jerrykannullinen jaffaa!”
Pohjanmaan PPO Oy:n nopeustesti on perin optimistinen!
Mäntsälän Sähkö Oy:n testi vaikuttaa luotettavan realistiselta
Luulenpa, että jatkuvat tai aika ajoin toistuvat hurjat mittaustulokset kielivät siitä, että verkossa on jossain välissä proxy-palvelimia, joiden välimuistista tietoa ruilahtaa pilaamaan tuloksia.
Kokeilemistani kotimaisista testeistä järkevimmän ja tasalaatuisimman tuloksen antaa testi osoitteessa http://www.msoynet.fi/speed.htm. Testi on Mäntsälän Sähkö Oy:n palvelimella. Tulokset eivät vaihtele tuhottomasti, vaan ovat samaa luokkaa kuin tuo tukholmalainen testisivusto aika ajoin antaa. Tämä palvelu väittää yhteyteni nopeudeksi nyt n. 5-6 Mbit/s. Uskon, että tämä arvo on lähinnä oikeaa. 8 Mbit/s on teoreettinen arvo, johon kuitenkaan ei olisi mahdollista yltää.
Nopeutta rajoittanee myös pitkähkö (en tiedä kuinka pitkä?) matka puhelinkeskukseen. Pitkällä kaapelilla ADSL-päätelaitteet alkavat tiputtaa nopeutta, jotta tieto siirtyisi luotettavasti. Eli, jos asut kaukana keskuksesta, et voi saada suurta nopeutta, vaan sinun on tyytyminen 1 Mbit tai jopa hitaampaan nopeuteen. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen muutokseen, onpahan jotakin mistä purnata jos puhelinyhtiö alkaa kerätä piuhojaan pois ja ehdottaa mokkulaan siirtymistä!
Artikkelin alussa oleva kuva on napattu sivustolta Speedtest.net. Tässä palvelussa voit kokeilla, kuinka nopeasti voit ladata dataa Suomen lisäksi muista maista. On terveellistä huomata, että 8 Mbit/s yhteys ei paljonkaan paranna bittien siirtymistä kaukomaista. Pullonkaulat ovat yleensä muualla kuin omassa lähiyhteydessä ja saattavat vaihdella paljonkin ajasta ja internetin kuormasta riippuen. Nopean tutkimisen perusteella Euroopasta data saattaa liikkua n. 2-3 Mbit/s nopeudella, kauempaa hitaammin. Suomessa liikennettä rajoittaa lähinnä vain tuo oma yhteys. Poikkeuksiakin on, Dna Palvelut Oy / Pohjois-Suomen nopeustesti antoi nopeudeksi karvan verran vaille 4 Mbit/s.
Kannattiko nopeuden nosto? Mene ja tiedä, se jää nähtäväksi. Itse surffailen lähinnä ulkomaalaisilla sivustoilla, joten vaikutus saattaa olla loppujen lopuksi pieni. Muu perhe mahdollisesti hyötyy minua enemmän. YouTube-videoiden käynnistyminen kestää edelleen varsin pitkään, mutta tieto kyllä liikkuu selvästi liukkaammin, jahka ensin nytkähtää liikkeelle.
Minulla on tapana aika ajoin googletella Googlen käännöskoneella venäläisiä sivustoja ja etsiä itämaan tietäjien aikaansaannoksia. Venäläiset kun ovat perin kekseliästä väkeä. Kekseliäisyyttä lienee kehittänyt maailman suurin sosialistinen kokeilu - Neuvostoliitto. Mitään kun ei saanut ostetuksi valmiina, kaikki piti keksiä ja rakentaa itse. Jos jonkin teknisen laitteen onnistui ostamaan, niin se 1.) ei surissut, 2.) se ei mahtunut …….een.
Löysin tässä päivänä muutamana hupaisia videoita, joissa testattiin mitä erilaisimpia kulkuneuvoja. Koeajopaikka näytti olevan jonkinlainen venäläinen puisto, jossa oli lammen tapainen. Videot alkoivat kiinnostaa lisää, kun huomasin, että parin eri YouTube-käyttäjän videoilla vilahti taustalla sama lentokonemonumentti, joten vehkeitä kokeiltiin selvästikin samoilla nurkilla. Videoissa esiintyvä testikuljettajakin alkoi näyttämään samalta hepulta. Kaveri vaikutti olevan jonkinlainen härvelihullu, joten tutkin taustoja hieman lisää.
En osaa venäjää, joten Google Kääntäjän tönkköenglantiin oli turvauduttava selvitystyössä, mutta tulokset olivat sangen hedelmälliset:
Tämä “taskuliikennefirma” rakentelee pääasiallisena tuotteenaan lähinnä moottoroituja potkulautoja, mutta Kozarenkolla näyttäisi olevan loputtomasti tuoteideoita. Yrityksen fokus näyttäisi olevan kevyissä, kokoon käärittävissä kulkuvälineissä, jotka kuljettavat yhden ihmisen paikasta toiseen maalla, vedessä, jäällä tai heikoilla jäillä.
Tässä linkkejä tuotesivuille, joissa monista tuotteista löytyy kuvien lisäksi YouTube- tai RuTube-videoita:
Usein ilahdun löytäessäni netistä jonkin touhuamon. Mietin parempaa sanaa, mutta touhuamo on mielestäni kyllin hyvä. Touhuamossa nimensä mukaan touhutaan, milloin mitäkin. Touhuamisen tuloksetkin ovat sitä sun tätä, mutta tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike. Kummelin filosofian mukaan on tärkeintä, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.
Kirjoitukset (RSS)