Kyseessä oleva exoskeleton, eli ulkoinen tukiranka on koeasteella. Tokion maanviljelystekniikan yliopiston tutkijoiden esittelemä laite on tarkoitettu ikääntyvien maanviljelijöiden apuvälineeksi. Kapistuksessa on 8 moottoria ja 16 anturia. Tämän apuvoimalaitteen kaupallistamisen arvioidaan kestävän 2-3 vuotta ja lopullisen tuotteen hinnan asettuvan 5000 dollarin hujakoille.
Ehkäpä tässä olisi keino, jolla Suomessa saataisiin eläkeikä nostettua 70 vuoteen?
Japanilaisia nämä apuvälineet vaikuttavat kiinnostavan varsin paljon. Väki ikääntyy, vanhukset nostelevat ja ennen kaikkea - vanhuksia nostellaan. Sairaanhoitajien selkää säästämään on suunniteltu tällainen, jo vuoden 2001 uutisissa mainittu pneumaattinen voimalaite:
Yksinkertainen on usein kaunista. Ajoneuvoissa yksipyöräisyys tosin tuottaa tiettyjä ongelmia, joiden parhaita asiantuntijoita ovat varmaankin sirkusakrobaatit. Mahdolliset aiheeseen liittyvät vaikeudet eivät kuitenkaan ole pelottaneet keksijöitä pois aiheen kimpusta - päin vastoin!
Yllä oleva kuva esittää neuvokkaita neuvostokansalaisia kuvitteellisissa ajoneuvoissa. Vasen metsästysajoneuvo lienee lähinnä lennokas päiväunelma, mutta oikeanpuoleisen kaltaisista on kertynyt länsimaistakin ajokokemusta. Kuvan neukkulaiteeseen on laadittu jopa yksityiskohtaisia piirustuksia, jotka löytyvät yllä olevan linkin takaa, jos joku haluaa virikkeitä projektiinsa. Yksipyöräisen ohjaus herättää kummastusta, mitähän ratista kääntäminen vaikuttaa - ja mihin? Vastauksena kerrottakoon, että rattiakselilla on puntti, jota ratti tarjoaa oikealle tai vasemmalle. Kallistuksen pitäisi sitten hoitaa suunnanmuutos. (Korostan sanaa pitäisi…)
Yksipyöräisten ajopelien rakentelun tunnetuimpia nimiä on amerikkalainen Kerry McLean. Keksijä on rakennellut mm. poljettavan yksipyöräisen ja lukuisia moottoroituja, joista huimimmassa on voimanlähteenä Buickin kahdeksansylinterinen vinkkelikone. McLean on ajanut enimmillään pyörällä 53 mph, eli hieman yli 85 km/h, mutta lujempaakin pääsisi. Ongelmana on Rocket Roadsteriksi nimetyn kulkineen hallittavuus. Kun tämä mopo päättää lähteä käsistä, niin se myös lähtee. Kuski joutuu tuolloin melkoiseen myllytykseen, kuten seuraavassa videossa itse McLeanille taannoin kävi:
Vezdehodeja etsimällä tuleekin sitten vastaan monia mielenkiintoisia sivustoja. Yksi, johon kannattaa tutustua, on Krpb.ru. Sivustolla on mm. artikkeleita, “museo”, kuvagalleria, ja keskustelufoorumi. Googlen tönkkökäännös jättää tietenkin monia sanoja kääntämättä, mutta ihmeen hyvin luettavaa venäjä - englanti Googlen jäljiltä on. Hyvien kuvien kanssa ihmeteltävää ja hekoteltavaa riittää.
Esimerkkinä asiallisesta vezdehodista ajattelin ottaa tämän omavalmistekoneen Komin tasavallasta. Kevyessä tela-ajoneuvossa on korkea maavara. Telat ovat omatekoiset, mutta siistit. Tekniikka on yksinkertainen, liukuohjaus tapahtuu levyjarruilla, kuten tavallista.
Itse pidän ajoneuvon yleisilmeestä. Suunnittelemalla rakenteen järkevästi, tällaisesta peltipohjaisesta paatista saattaisi saada jopa pinnalla pysyvän amfibioajoneuvon.
Sivuilta löytyvien tietojen mukaan traktoriksi rekisteröity kone painaa varsin kohtuullisesti, kuivapainoa on 470 kg. Pituus 305 cm, korkeutta ja leveyttä 180. Maahan kosketuksissa on 1,4 neliömetriä mattoa, joten laite kulkee suon pinnalla vain vähän vajoten olosuhteissa, joissa jalkamies uppoaa. Veto telamattoihin on toteutettu hieman tavallisuudesta poikkeavilla pyörillä. Matot ovat tästä syystä koko pinnaltaan ehyet. Keväisin ajouriin putoileva karkea lumimurska tekee hieman kiusaa joutuessaan telipyörien alle. Äkkikäännös saattaa pudottaa telan pois päältä.
Linkin takaa koneesta löytyy liuta kuvia ja lopusta linkki RuTube-videoon. Kone on myytävänä - puhelinnumero löytyy sivuilta
Aikoinaan domain nimeltä harvelit.com kertoili erilaisista omavalmisteajoneuvoista. Ymmärrettävästi sivuston ylläpitäjällä oli muutakin elämää kuin härvelitietouden edistäminen, joten jossakin vaiheessa nettisivujen domainrekisteröinti raukesi. Ylläpitäjä oli kuitenkin ehtinyt rakennella erillisen härveliaiheisen keskustelufoorumin ilmaisia keskustelupalstoja tarjoavaan ProBoards.com-palveluun.
Vaikka harvelit.com eli ja kuoli, niin härvelifoorumi elää ja voi paksusti. Suosittelen tutustumaan, ellei paikka ole entuudestaan tuttu. Foorumilta löytyy milloin mitäkin mielenkiintoista, tänään lueskelin lumihardelli-nimimerkin rakentamasta nelipyöräaohjatusta lumikoneesta. Laadultaan hyviä, selkeitä kuvia oli paljon. Projekti oli kekseliäästi ja harkiten rakennettu - parasta A-luokkaa! Saab 900:n moottori, automaattilaatikko, Sierran tasauspyörästöt ja paljon asiaan paneutumista.
YouTubesta löytyi kaksi koeajovideota. Toinen oli uunituore, vasta puoli tuntia vanha tätä artikkelia aloittaessani.
Minulla on tapana aika ajoin googletella Googlen käännöskoneella venäläisiä sivustoja ja etsiä itämaan tietäjien aikaansaannoksia. Venäläiset kun ovat perin kekseliästä väkeä. Kekseliäisyyttä lienee kehittänyt maailman suurin sosialistinen kokeilu - Neuvostoliitto. Mitään kun ei saanut ostetuksi valmiina, kaikki piti keksiä ja rakentaa itse. Jos jonkin teknisen laitteen onnistui ostamaan, niin se 1.) ei surissut, 2.) se ei mahtunut …….een.
Löysin tässä päivänä muutamana hupaisia videoita, joissa testattiin mitä erilaisimpia kulkuneuvoja. Koeajopaikka näytti olevan jonkinlainen venäläinen puisto, jossa oli lammen tapainen. Videot alkoivat kiinnostaa lisää, kun huomasin, että parin eri YouTube-käyttäjän videoilla vilahti taustalla sama lentokonemonumentti, joten vehkeitä kokeiltiin selvästikin samoilla nurkilla. Videoissa esiintyvä testikuljettajakin alkoi näyttämään samalta hepulta. Kaveri vaikutti olevan jonkinlainen härvelihullu, joten tutkin taustoja hieman lisää.
En osaa venäjää, joten Google Kääntäjän tönkköenglantiin oli turvauduttava selvitystyössä, mutta tulokset olivat sangen hedelmälliset:
Tämä “taskuliikennefirma” rakentelee pääasiallisena tuotteenaan lähinnä moottoroituja potkulautoja, mutta Kozarenkolla näyttäisi olevan loputtomasti tuoteideoita. Yrityksen fokus näyttäisi olevan kevyissä, kokoon käärittävissä kulkuvälineissä, jotka kuljettavat yhden ihmisen paikasta toiseen maalla, vedessä, jäällä tai heikoilla jäillä.
Tässä linkkejä tuotesivuille, joissa monista tuotteista löytyy kuvien lisäksi YouTube- tai RuTube-videoita:
Jos käytät langatonta lähiverkkoa ja signaalin riittävyys on himpun verran huono, apu saattaa löytyä keittiön alumiinifoliorullasta ja ilmaisista nettiohjeista.
Nimellä Windsurfer kulkee tämä netistä löytyvä tulostettava pahvimalli. Kapistus kootaan kahdesta osasta, joista ylläolevassa valokuvassa valkoisena näkyvää ei päällystetä alumiinifoliolla. Ko. osa pitää tekeleen muodossaan ja huolehtii “kiinnityksestä” antenniin. Suorakulmainen osa päällystetään alumiinifoliolla ja sen tehtävänä on heijastaa radioaaltoja ja koota niitä suuremmalta alalta. Syntynyt peili suunnataan sitten langattoman verkon tukiasemaa kohti. Tekelettä voi käyttää myös USB-porttiin liitettävien verkkotikkujen kanssa.
Kentän heikkous on kutitellut useammankin nörtin älynystyröitä. Hilpeän kekseliäältä näyttää tämä tekele, jonka raaka-aineet nekin löytyvät useasta keittiöstä, samoin kuin tämänkin luomuksen. Keittiöihmeantennien suunnittelussa tuskin on laskimeen koskettu, mutta ne toimahtelevat, koska ovat periaatteeltaan kohtuullisen järjellisiä.
Jos haluat rakentaa hyvän, tehokkaan WLAN-antennin, suosittelen Martti Palomäen antennireseptejä. Nämä antennit toimivat myös teoriassa käytännön lisäksi. Hieman yllättäen näissäkin on käytetty mm. leivonta-astioita ja mikrokupuja, mutta hyvin perustelluista syistä.
Usein ilahdun löytäessäni netistä jonkin touhuamon. Mietin parempaa sanaa, mutta touhuamo on mielestäni kyllin hyvä. Touhuamossa nimensä mukaan touhutaan, milloin mitäkin. Touhuamisen tuloksetkin ovat sitä sun tätä, mutta tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike. Kummelin filosofian mukaan on tärkeintä, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.
Aikoinaan perin tarpeellinen tarvekalu jo perheen vaatetuksenkin kannalta oli rukki. Rukilla kehrättiin villoista lankoja. Voimanlähteenä käytettiin yleensä kehrääjän oikeaa jalkaa.
Nykyään rukit ovat päätyneet kotiseutumuseoihin tai muuten kulahtaneet niin huonoon kuntoon, että kehruuharrastaja joutuu käyttämään mielikuvitustaan, jos haluaa itse lankaa aikaansaada. Monet haluavat, sillä esim. koirista kertyy uskomattoman paljon karvaa, joka rodusta riippuen saattaa olla ominaisuuksiltaan todella hyvääkin.
Yleensä karvat kiikutetaan johonkin kehräämöön, mutta mikä ettei kehrätä voisi itsekin, jos olisi jonkinlainen rukkia vastaava vekotin. Juuri sellaisen, sähkömoottorilla toimivan, on rakentanut bloggaaja Glacial Wanderer, ja tästä löytyy projektin dokumentaatio.
Mopoautolta vaikuttava sähköauto Tango saa suorituskyvyllään leuat loksahtamaan, ellei auton todellisesta luonteesta ole ennakkotietoa. Tango lähtee kuin jänis makuulta - nollasta kuudenkymmenen mailin tuntinopeuteen (96,56 km/h) autonpuolikas kiihtyy neljässä sekunnissa! Vertailukohtia voi hakea vaikkapa tästä Performance Car Newsin taulukosta.
Suorituskyky on hauskassa ristiriidassa ulkonäön kanssa. Kapea tötterö riipaisee varttimailinkin 12 sekunnissa. Kori näyttää kovin turvattomalta ja herkältä keikahtamaan, mutta todellisuus on toinen. Painopiste on alhaalla ja matkustamo on suojattu kilpa-autotason turvakehikolla.
Hupaisa kulkine on valitettavasti kovin arvokas, mutta raharikkaita ostajia mm. Kaliforniassa löytyy. Muiden muassa George Clooney on tangoillut jo vuodesta 2005 saakka. Googlen perustajakaksikon Sergey Brin on kerännyt itselleen jo kolme Tangoa ja sijoittanut pääomaa auton kehitystyöhön. Kalifornian liikenneruuhkat ja ilman saastuminen pakottavat etsimään uusia ratkaisuja liikkumiseen. Suuri osa henkilöautoilijoista ajaa yksin - siispä kahden hengen pienikokoinen, savuton auto olisi ihanteellinen tulevaisuuden ajoneuvo.
Kirjoitukset (RSS)