Flunssa pakkaa päälle ja epämääräiset kuuman ja vilun väreet kiertelevät pitkin kroppaa. Tekisi mieli kirjoittaa, mutta ruumis haluaa vetäytyä vatupassiasentoon vällyn alle.
Vilunväreistä ja kuumeesta tulee mieleen Raytheonin kehitteillä oleva “joukkojenhallintalaite”, Active Denial System. Tämä jotensakin kammottava kummajainen tekee mahdolliseksi lähimmäisen olotilan viheliäistämisen jopa puolen kilometrin etäisyydeltä.
95 GHz taajuudelle viritetty aaltopyssy suunnataan kohti rettelöitsevää väkijoukkoa ja painetaan nappia. Valittu taajuus on juuri sopiva aiheuttamaan erittäin epämiellyttävän olon, joka tuntuu kuin auringon mollukka tulisi tontin reunalle säkenöimään. 95 GHz on valittu taajuudeksi siksi, että se tunkeutuu ihoon vain alle millimetrin, mutta lämmittää ihon kosteuden hetkessä niin kuumaksi, että seurauksena on paniikki ja pako. Laitteen torjumiseen ei auta villapaita eikä untuvatakki, sillä lyhyet mikroaallot tunkeutuvat niiden läpi. Alumiinifolioon kääriytyminen saattaisi tosin auttaa. (Viimeinkin foliohatulle on todellista käyttöä!)
Raytheon väittää keksintöä turvalliseksi, mutta (syystäkin) epäilijöitä (muun muassa minä) löytyy. Lyhyt altistus varmaankin lähinnä säikäyttää, mutta pidempi saattaa aiheuttaa jopa palovammoja. Netistä löytyy videoita, joissa epäillään mm. Irakin sodassa tehdyn kenttäkokeita joko tähän tai muuhun kehitteillä olevaan teknologiaan pohjautuvilla aseilla. Lopputuloksena on ollut osittain kärähtäneitä ruumiita, joista ei ole löytynyt luoteja. Videoissa esitettyjen tietojen todenperäisyyteen en ota kantaa, mutta terve epäilys mielestäni on aina paikallaan kun tällaisia asekummajaisia kehuskellaan.
Tässä videossa näkyy kehon pintalämpötilan nousu lämpökameran kuvassa:
Nykyaikaiset hävittäjät kykenevät tekemään uskomattomia liikkeitä ilmassa ns. thrust vectoring-tekniikan avulla. Suomeksi käännös voisi olla vaikkapa “työntövoiman suuntaus”. Suihkumoottorista ulos tulevaa virtausta voidaan ohjata haluttuun suuntaan ja näin kone taipuu mutkiin, joissa vanhan liiton koneet kiertävät kilometrin päästä ulkokurvaa pitkin.
Thrust vectoring tarvitsee toimiakseen lentoa ohjaavan tietokonejärjestelmän, muuten pilotilla olisi hieman liikaa liikkuvia osia hallittavanaan. Tällaisissa fly-by-wire -koneissa tietokone ynnäilee koko ajan yhteen, miten fysiikan lait saadaan tiukimmin hyödynnettyä. Lentäjän tietojenkäsittelykapasiteetti ei tähän työhön yksin riittäisi. Mutta kun tietokoneen koodista on kaikki bugit saatu tapettua, kone ja lentäjä yhdessä kykenevät mitä merkillisimpiin piruetteihin.
Aerodynamiikka voidaan monessa tapauksessa sivuuttaa, nykyajan koneet lentävät likipitäen raa’an voiman varassa. Jos sepän alasimessa olisi vastaavanlainen tehopainosuhde, pyörähtelisi sekin taivaalla kuin pääsky ikään.
Thrust vectoring-tekniikkaa ilman tietokoneohjausta käytti jo 1960-luvulla kehitetty pystysuoraan nouseva ja laskeutuva Harrier -hävittäjä. Taitavissa käsissä Harrierin lentäjäkin pystyy tekemään temppuja, jotka hämäävät vihollista pahan kerran. Mutta ilman tietokoneen avustusta tarvitaan akrobaatin, tai sanotaanko vaikka jonglöörin lahjoja, jotta mopo pysyisi käsissä.
Tässä videossa MiG-29:n thrust vectoring-versio esittelee taitojaan. Huomaa mm.
Flunssa pakkaa päälle ja epämääräiset kuuman ja vilun väreet kiertelevät pitkin kroppaa. Tekisi mieli kirjoittaa, mutta ruumis haluaa vetäytyä vatupassiasentoon vällyn alle.
Kirjoitukset (RSS)