Maailmalta löytyi taas vaihteeksi tyystin reikäpäinen moottoriurheilulaji. Joitakin vuosia Arkansasin Emersonissa, USA:ssa on kisattu “maanmuokkauksessa”. Alun perin tavallisten puutarhajyrsimien välinen kilpailu on kehittynyt vuosi vuodelta teknisempään suuntaan. Tehot, nopeus ja mullan mylläkkä ovat käyneet hurjemmiksi koko ajan.
Paikallisilla hernefestivaaleilla käytävä kisa mittaa koneen lisäksi myös kuskia. Vapaamatkustusta ei tunneta, vaan kuljettaja astelee tai raahautuu koneensa vanamullassa kuin hevosauran kuski ikään. Jälleen laji, joka sopisi myös suomalaisen maatalousnäyttelyn piristykseksi!
Connecticutissa, USA:ssa toimiva Poulsen Hybrid, Inc. aikoo tuoda markkinoille suoraan auton takapyöriin pultattavat sähköiset apumoottorit, jotka avustavat matkantekoa auton oman moottorin lisäksi. Apumoottorit soveltuvat autoon, jonka vannekoko on 15 tuumaa tai suurempi. Moottorin keskeltä lähtevä momenttivarsi pitää kiinnittää auton koriin, mallista riippuen joko pyörän etu- tai takapuolelle.
Poulsen Hybrid-yhtiön taustalla vaikuttaa Alpha-Core, joka vuorostaan on Bridgeport Magnetics-nimisen yrityksen osasto. Bridgeport Magnetics taasen on Tortran, Inc.-nimisen yrityksen aputoiminimi. Koko yritysryppään taustalla oleva yritysten perustaja ja johtaja Ulrik Poulsen ilmeisesti uskoo tuotteeseensa vahvasti, koska on nimennyt keksintönsä omalla nimellään.
Apumoottorikeksinnön edut tuovat polttoainesäästöä lyhyille ajomatkoille. Pyöriin kiinnitettävien moottorien teho on yhteensä 14 hevosvoimaa, kun pyörimisnopeus on 1000 r/min, eli nopeutta on satasen paikkeilla. Ilman akustoa tuotteen hinnaksi on kaavailtu 3500 USD. Akusto on tarkoitus ladata verkkovirralla, mutta järjestelmä kykenee lataamaan akkuja aina jarrutettaessa. Kun jarrupoljinta painetaan vain sen verran, että jarruvalot syttyvät, mutta jarrupalat eivät vielä painu levyille, moottorit alkavat toimia generaattoreina. Tällöin ne hidastavat nopeutta ja lataavat akustoa.
Ulrik Poulsen jahtaa keksinnöllään 10 miljoonan dollarin Automotive X-palkintoa. Palkinnolla pyritään edistämään vähäpäästöisten ajoneuvojen kehittelyä. (Suomesta palkintoa tavoittelee Metropolia-ammattikorkeakoulun ERA-projekti)
Nykyaikaiset hävittäjät kykenevät tekemään uskomattomia liikkeitä ilmassa ns. thrust vectoring-tekniikan avulla. Suomeksi käännös voisi olla vaikkapa “työntövoiman suuntaus”. Suihkumoottorista ulos tulevaa virtausta voidaan ohjata haluttuun suuntaan ja näin kone taipuu mutkiin, joissa vanhan liiton koneet kiertävät kilometrin päästä ulkokurvaa pitkin.
Thrust vectoring tarvitsee toimiakseen lentoa ohjaavan tietokonejärjestelmän, muuten pilotilla olisi hieman liikaa liikkuvia osia hallittavanaan. Tällaisissa fly-by-wire -koneissa tietokone ynnäilee koko ajan yhteen, miten fysiikan lait saadaan tiukimmin hyödynnettyä. Lentäjän tietojenkäsittelykapasiteetti ei tähän työhön yksin riittäisi. Mutta kun tietokoneen koodista on kaikki bugit saatu tapettua, kone ja lentäjä yhdessä kykenevät mitä merkillisimpiin piruetteihin.
Aerodynamiikka voidaan monessa tapauksessa sivuuttaa, nykyajan koneet lentävät likipitäen raa’an voiman varassa. Jos sepän alasimessa olisi vastaavanlainen tehopainosuhde, pyörähtelisi sekin taivaalla kuin pääsky ikään.
Thrust vectoring-tekniikkaa ilman tietokoneohjausta käytti jo 1960-luvulla kehitetty pystysuoraan nouseva ja laskeutuva Harrier -hävittäjä. Taitavissa käsissä Harrierin lentäjäkin pystyy tekemään temppuja, jotka hämäävät vihollista pahan kerran. Mutta ilman tietokoneen avustusta tarvitaan akrobaatin, tai sanotaanko vaikka jonglöörin lahjoja, jotta mopo pysyisi käsissä.
Tässä videossa MiG-29:n thrust vectoring-versio esittelee taitojaan. Huomaa mm.
Kirjoitukset (RSS)