Tuli hyvä juttuvinkki. Joskus olin aikonut kirjoittaa vesioinaasta, joka tunnetaan englanniksi nimellä hydraulic ram pump. Nyt sain valmiina linkit hyvään videoon ja aihetta selventäviin artikkeleihin. Kiitos!
Vesioinas on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio keksintö. Tuloputkessa virtaavan veden liike-energiaa hyödynnetään pysäyttämällä putkessa liikkuva vesimassa yhtäkkiä. Tällöin syntyvä paineisku “junttaa” vettä painesäiliöön, josta paineistunut ilma puskee sitä edelleen käyttökohteeseen. Sähköä tai polttoainetta ei tarvita. Rakenne on hyvin yksinkertainen ja toimintavarma, ainoan ongelman muodostavat mahdollisesti venttiilejä tukkivat roskat. Suodattamalla vesi sopivalla sihdillä tämäkin ongelma hoituu pois päiväjärjestyksestä.
Vesioinaan käyttöenergia syntyy täysin veden omasta liike-energiasta. Suurin osa vedestä jatkaa matkaansa, kuten muutenkin tekisi, mutta osa kaapataan paineenalaisena säiliöön. Tyypillisesti noin 10% vedestä saadaan käyttöön. Varsinainen hyöty syntyy oinaan kyvystä kohottaa painetta niin, että vettä voidaan nostaa jopa 20 kertaa putouskorkeutta korkeammalle.
Vuoristoisissa kehitysmaissa, joissa virtaavaa vettä on saatavissa, vesioinas soveltuu pumppaamiseen mainiosti:
Masinistifoorumilla nimimerkki TunturiPappa oli linkittänyt mielenkiintoiseen videoon, jonka pääosassa esiintyi Fordson-traktori vuodelta 1926. Hauskan näköinen ajoneuvo oli varustettu kierteellisillä “ponttooneilla”, jotka ruuvasivat kulkinetta eteenpäin. Videon loppupuolella nähdään myös vastaavalla tekniikalla varustettu Chevrolet-henkilöauto. Sama video näyttää nyt ilmestyneen myös YouTubeen, taustamusiikilla varustettuna:
Wikipedia tietää mainita lisälaitteen olevan “Armstead Snow Motor”, 1920-luvulla kehitetty laite. Snow Motor-muunnossarjalla varustettua traktoria kutsuttiin nimellä Fordson Snow Devil. Etsiskelin, löytyisikö tästä apparaatista kuvia. Alussa oleva kuva on Flickr:stä, lisää kuvia löytyi Webshots-palvelusta. Wikipedian tietojen mukaan traktoriin liitetyssä lisälaitteessa oli kaksi kytkintä, joiden avulla vetovoimaa säännösteltiin molemmille sylintereille tai vain toiselle, ohjauksen asennosta riippuen. Videossa näkyykin hyvin ohjauksen toiminta.
Tammikuussa 1926 Time-lehti uutisoi, että Snow Motors Inc, - yhtiön tuotteet olivat osoittautuneet hyviksi lumessa etenijöiksi. Paksuimmassakin hangessa voitiin nyt edetä jopa 6-8 mailia tunnissa. Yhdellä lumiajoneuvolla pystyttiin tekemään työ, joka aiemmin on vaatinut kolme työryhmää. Snow Motor-varustettuja traktoreita oli tilattu mm. Kanadaan, Norjaan, Ruotsiin ja Alaskaan. Hudson Bay-yhtiö oli tilannut traktoreita liikennöintiin kaikkein pohjoisimmille turkiskauppa-asemilleen. “Pelättiin” että elokuvaväki saattaa pettyä kun Kanadan punatakkiset ratsupoliisit vaihtavat hevosensa lumitraktoreihin ja hevosmiesten sijasta heistä tulee konekuskeja. Useat ajoneuvovalmistajat olivat osoittaneet kiinnostusta keksintöä kohtaan ja erityisesti mainittiin Hudson, Dodge ja Chevrolet mahdollisina uuden tekniikan soveltajina.
Ruuvikierteisten vetoelinten avulla kulkevat laitteet ovat olleet aika ajoin keksimisen kohteina. Kuvassa on muuan 1800-luvun lopun maatalouskonesuunnitelma:
Jacob J. A. Morathin kyntökone, 1899, Missouri, USA
Mielenkiintoinen ja pitkä listaus (josta ylläolevassa kuvassa oleva patenttikin löytyi) erilaisista ruuvivetoisten laitteiden patenteista löytyy Google Patents-palvelun sivuilta erään lelun patenttihakemuksen yhteydestä. Kyseinen patenttihakemus on leluyhtiö Mattelin tekemä ja siinä kuvaillaan radio-ohjattavan lelun toimintaperiaatetta. Tämä hauskalla tavalla liikkuva lelu on nykyään myynnissä nimellä Tyco Terrain Twister (video).
Fordson Snow Motoria täysin vastaava keksintö “keksittiin uudelleen” toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa vuonna 1944. Keksijänä oli Johannes Raedel, Saksan armeijan sotilas ja itärintaman veteraani. Raedel kertoi saaneensa idean lihamyllyä tutkiessaan.
Neuvostoliittolaisia ruuvivetoisia kulkuneuvoja 1960-luvulta eteenpäin
Neukkujen avaruuslennot päätyivät amerikkalaisista poiketen yleensä maan kamaralle mätkähtämiseen. Ja mikäpä oli mätkähtäessä, onhan Äiti Venäjä perin suuri, huonommallakin sihtauksella kyllä osuu rajojen sisäpuolelle. Jonkinmoinen ongelma oli laskeutumiskapselin luo pääseminen, maasto kun pahimmillaan saattoi olla varsin hankalasti liikuttavaa. Kosmonauttien noutamiseen valmistettiinkin erityinen noutoajoneuvojen “laivue”, joka koostui amfibisesta miehistönkuljetusajoneuvosta ZIL-49061, amfibiokuorma-autosta ZIL-4906 ja kelluvasta, jokapaikan ruuviajoneuvosta ZIL-29061. Ajoneuvot soveltuivat hyvin helikoptereilla ja rahtilentokoneilla siirrettäviksi ja niiden omakin polttoaine riitti noin tuhannen kilometrin matkaan. Vaikea loppumatka oli mahdollista taittaa kyydistä nostettavalla ZIL-29061:llä, joka pystyi liikkumaan vedessä, jäällä, paksussa lumessa tai vaikkapa suolla.
Alankomaissa vuoden 1960 tienoilla J. J. de Bakker suunnitteli ruuvivetoisen amfibioajoneuvon.
J. J. de Bakkerin Amphiroll
Bakkerin ajoneuvolla oli mahdollista ajaa myös kovalla alustalla. Tuolloin ruuvitelat pyörivät samaan suuntaan ja kulku tapahtui sivuittain. Telojen välistä kulmaa oli vivuston avulla mahdollista muuttaa jonkin verran. (Kuva punaisiksi maalatuista ohjausvarsista löytyy tältä amfibioajoneuvosivustolta.) Kääntämällä teloja kulmittain toisiinsa nähden voitiin ajoneuvolla ajaa laajoja kaaria, jyrkät käännökset eivät olleet mahdollisia.
Vietnamin sodan aikaan, vuonna 1964 Yhdysvalloissa Chrysler kehitti ruuvivetoista amfibioajoneuvoa. Nimellä Chrysler Marsh Screw Amphibian tunnettu kulkuneuvo kulki mutakoissa 14 mailia tunnissa, vedessä 8 mph ja lumessa jopa 20 mph. Voimanlähteenä oli Chryslerin 225 kuutiotuuman 6-sylinterinen bensiinimoottori. Voima ruuveille välittyi automaattilaatikon kautta. Kovalla alustalla laite oli melko avuton ja täytyi tyytyä köröttelemään sivuittaissuunnassa. Miten suuntaa muutettiin, on hämärän peitossa.
Chrysler Marsh screw amphibian, USA 1964
Aivan viime aikoinakin ruuvivetoa on käytetty menestyksellisesti vaativissa olosuhteissa. Erikoinen laite nimeltä Snowbird 6 ylitti joitakin vuosia sitten Beringin salmen Alaskasta Venäjälle.
Snowbird 6, telat ja ruuviponttoonit
Tämän retken tarina on luettavissa videoiden ja kuvien kera sivustolla Icechallenger.com.
Törmäsin taas vanhaan tuttavuuteen nimeltä Autostitch. Kyseessä on panoraamakuvien koostamiseen tarkoitettu ohjelma, joka suoriutuu työstään varsin älykkäästi. Kuvia ei tarvitse asetella tiettyyn järjestykseen, eikä osoittaa vastaavia pisteitä, vaan ohjelma osaa yhdistää osakuvat toisiinsa automaattisesti.
Autostitch-ohjelman ovat koodanneet Matthew Brown ja David Lowe Brittiläisen Kolumbian yliopistossa. Tutkimusprojekti kesti kaksi vuotta. Sittemmin ohjelman toimintaperiaate ja tuotettu ohjelmakoodi on lisensioitu muutamalle yritykselle, jotka ovat rakentaneet omat panoraamaohjelmistonsa sen pohjalta.
Autostitch-ohjelma sellaisenaan on demo, sitä ei ole tarkoitettu kaupalliseen tai laajempaan käyttöön. Softa kuitenkin toimii mainiosti ja on hyvin helppo käyttää. Kokeilin jälleen, enkä huomannut mitään erityisiä rajoituksia ohjelman käytössä. Autostitch ei myöskään lisännyt mitään vesileimaa valmiiseen panoraamakuvaan tai pilannut sitä muutenkaan. Autostitchin sivuilla todetaan, että jos ohjelmalla tehtyjä panoraamakuvia käyttää, pitäisi kuvien yhteydessä mainita, että kuva on luotu Autostitchillä.
“The version of Autostitch on this website is a demo only. Individuals or companies are free to use images that they generate using the demo version of Autostitch without restriction or royalties so long as they acknowledge the use of Autostitch in such works. A commercial license to Autostitch provides access to the patent, source code, technical support and updates.”
Ohjelman demoluonne voi ilmetä niin, että jonakin päivänä se saattaa lakata toimimasta. Näin kävi itselleni. Kokeillessani softaa, jonka löysin koneeni kovalevyltä, se ilmoitti että demoperiodi on ohi ja kehotti hakemaan uuden demon Autostitchin sivuilta. Tein niin ja kokeilin, toimii komeasti, mutta en tiedä kauanko.
Jos havaitset ohjelman helpoksi ja näppäräksi kuten minä, saatat harkita kaupallistetun version hankkimista. Autostitchin sivuilla on lista yrityksistä, joille Autostitch on lisensioitu. Ainakaan Serif Panorama Plus 3 ei ole pahan hintainen, tätä kirjoittaessani 39,99 puntaa. Ja punnan kurssi tunnetusti on tätä nykyä pohjalukemissa.
Vezdehodeja etsimällä tuleekin sitten vastaan monia mielenkiintoisia sivustoja. Yksi, johon kannattaa tutustua, on Krpb.ru. Sivustolla on mm. artikkeleita, “museo”, kuvagalleria, ja keskustelufoorumi. Googlen tönkkökäännös jättää tietenkin monia sanoja kääntämättä, mutta ihmeen hyvin luettavaa venäjä - englanti Googlen jäljiltä on. Hyvien kuvien kanssa ihmeteltävää ja hekoteltavaa riittää.
Esimerkkinä asiallisesta vezdehodista ajattelin ottaa tämän omavalmistekoneen Komin tasavallasta. Kevyessä tela-ajoneuvossa on korkea maavara. Telat ovat omatekoiset, mutta siistit. Tekniikka on yksinkertainen, liukuohjaus tapahtuu levyjarruilla, kuten tavallista.
Itse pidän ajoneuvon yleisilmeestä. Suunnittelemalla rakenteen järkevästi, tällaisesta peltipohjaisesta paatista saattaisi saada jopa pinnalla pysyvän amfibioajoneuvon.
Sivuilta löytyvien tietojen mukaan traktoriksi rekisteröity kone painaa varsin kohtuullisesti, kuivapainoa on 470 kg. Pituus 305 cm, korkeutta ja leveyttä 180. Maahan kosketuksissa on 1,4 neliömetriä mattoa, joten laite kulkee suon pinnalla vain vähän vajoten olosuhteissa, joissa jalkamies uppoaa. Veto telamattoihin on toteutettu hieman tavallisuudesta poikkeavilla pyörillä. Matot ovat tästä syystä koko pinnaltaan ehyet. Keväisin ajouriin putoileva karkea lumimurska tekee hieman kiusaa joutuessaan telipyörien alle. Äkkikäännös saattaa pudottaa telan pois päältä.
Linkin takaa koneesta löytyy liuta kuvia ja lopusta linkki RuTube-videoon. Kone on myytävänä - puhelinnumero löytyy sivuilta
Aikoinaan domain nimeltä harvelit.com kertoili erilaisista omavalmisteajoneuvoista. Ymmärrettävästi sivuston ylläpitäjällä oli muutakin elämää kuin härvelitietouden edistäminen, joten jossakin vaiheessa nettisivujen domainrekisteröinti raukesi. Ylläpitäjä oli kuitenkin ehtinyt rakennella erillisen härveliaiheisen keskustelufoorumin ilmaisia keskustelupalstoja tarjoavaan ProBoards.com-palveluun.
Vaikka harvelit.com eli ja kuoli, niin härvelifoorumi elää ja voi paksusti. Suosittelen tutustumaan, ellei paikka ole entuudestaan tuttu. Foorumilta löytyy milloin mitäkin mielenkiintoista, tänään lueskelin lumihardelli-nimimerkin rakentamasta nelipyöräaohjatusta lumikoneesta. Laadultaan hyviä, selkeitä kuvia oli paljon. Projekti oli kekseliäästi ja harkiten rakennettu - parasta A-luokkaa! Saab 900:n moottori, automaattilaatikko, Sierran tasauspyörästöt ja paljon asiaan paneutumista.
YouTubesta löytyi kaksi koeajovideota. Toinen oli uunituore, vasta puoli tuntia vanha tätä artikkelia aloittaessani.
Amerikan Yhdysvalloissa elää kansa, joka kulkee joka paikkaan omalla autolla. Autolla mennään kouluun, hampurilaisille ja drive-in-naimisiin. Jalkapatikassa kulkeva on epäilyttävä tyyppi, todennäköinen terroristi tai kommunisti, joka on syytä pidättää ja tarkoin kuulustella. Pieni pamputuskaan ei ole pahitteeksi, oppiipahan olemaan.
Amerikassa kaikki on tietysti paremmin kuin täällä takahikiällä, mutta siitä huolimatta saattaa sielläkin joskus sataa lunta. Lumen kolaaminen käsipelissä on kommareitten puuhaa, (terroristit eivät luonnollisestikaan osaa kolata lunta, koska tulevat maista, joissa maassa on vain hiekkaa ja miinoja). Lumen kolaaminen pitää luonnollisestikin suorittaa autolla, koska Jenkkilässä kaikilla on auto tai monta autoa. Lumilapion käyttäjä saatetaan mieltää luuseriksi, jolla ei ole varaa käydä punttisalilla.
Amerikassa kaikki keksinnöt pitää ripeästi patentoida. Patentoiminen sujuukin näppärästi, koska Jenkeissä yhtä insinööriä kohti on tusina lakimiestä. Lakimiehet mielellään suojelevat keksijän immateriaalioikeuksia sopivaa rahallista korvausta vastaan.
Lumiaura on totuttu yleensä näkemään auton keulassa. Älykäs lakimies huomaa äkkiä, että mitäpä sitä patentoimaan sellaista, mikä on jo patentoitu. Laitetaan aura perään ja patentoidaan se.
Yksinkertaisimmillaan auraa voisi hinata vetokoukussa. Koska Amerikassa ranchit ovat suuria, ei ihan heti tarvitse kääntyä takaisin tai peruutella. Silloin tällainen, David T. Sheldonin patentoima hinattava aura saattaisi toimiakin. Ihan pienen pihan harrastusvälineeksi moinen lienee jokseenkin työläs.
Millerin patentti on kaikessa tukevuudessaan kuitenkin huono, koska se ei noudata K.I.S.S.-periaatetta. Jos auran voi liittää autoon vain yhdestä kohdasta, niin tehtäköön sitten niin (vaikka tulos on kyllä rimpula mikä rimpula). Lopputuloksena on simppeli laite, jota voi myydä ostoskanavalla, ja joka melkein sopii sängyn alle (kuten ostos-tv-tuotteet yleensä). Tällainen aura on esim. Michael P. Biancen vetokoukun kiinnikkeeseen liitettävä aura.
Michael P. Biancen vetokoukun varteen pultattava aura
Biancen periaatteella toimii mm. “ostoskanava-aura” Super Plow EZ. “If You Can Drive You Can Plow!”
Tervetuloa! Tänään 9.1.2009 on meillä GRAND OPENING! Joulun aikaan pidin hetken taukoa bloggaamisesta, sillä tekeillä oli uusi projekti, uutislinkkipalvelu teknouutiset.vekotus.org.
Teknouutiset tarjoaa tuoreita linkkejä tuoreisiin tekniikan uutisiin. Tällä hetkellä palvelu kattaa monia suomalaisia ja ulkomaisia blogeja ja lähinnä tieto-ja viestintäteknologian alan nettijulkaisuja. Jatkossa lisään valikoimaa pikku hiljaa. (Vihjeitä hyvistä sivustoista, jotka sopivat teemaamme, otan mielelläni vastaan!)
Uutislinkit koostetaan automaattisesti eri sivustojen verkkosyötteistä ja ne ovat aina ajan tasalla. Samalla kun muutenkin tulet käyneeksi vekotus.org:n sivuilla, voit piipahtaa teknouutisten puolella klikkailemassa linkkejä uusimpiin uutisiin.
Maailmalta löytyi taas vaihteeksi tyystin reikäpäinen moottoriurheilulaji. Joitakin vuosia Arkansasin Emersonissa, USA:ssa on kisattu “maanmuokkauksessa”. Alun perin tavallisten puutarhajyrsimien välinen kilpailu on kehittynyt vuosi vuodelta teknisempään suuntaan. Tehot, nopeus ja mullan mylläkkä ovat käyneet hurjemmiksi koko ajan.
Paikallisilla hernefestivaaleilla käytävä kisa mittaa koneen lisäksi myös kuskia. Vapaamatkustusta ei tunneta, vaan kuljettaja astelee tai raahautuu koneensa vanamullassa kuin hevosauran kuski ikään. Jälleen laji, joka sopisi myös suomalaisen maatalousnäyttelyn piristykseksi!
Kirjoitukset (RSS)