Viime aikoina yhä useammin vastaan on tullut sana haptinen, englanniksi haptic. Wikipedian mukaan haptinen teknologia on teknologiaa, joka käyttää hyväksi tuntoaistia. Tämä artikkeli määrittelee haptiikan ja haptisen seuraavasti:

“Haptiikka tarkoittaa yleisesti kaikkea mikä liittyy tuntoaistiin. Englanninkielinen sana ’haptics’ johtuu kreikan kielen sanasta ’haptikos’, ja edelleen sanasta ’hapthesthai’: koskettaa, tarttua. Laitteen haptiset ominaisuudet sisältävät esimerkiksi materiaalin ja näppäintuntuman. Varsinaisesti haptiikasta puhutaan kuitenkin vasta kun laite tuottaa aktiivisesti tuntopalautetta käyttäjälle”.

Uskoakseni haptiikka-käsitteen käyttö on aivan viime aikoina yleistynyt, koska matkapuhelimiin on alkanut ilmestyä kosketusnäyttöjä, jotka antavat näytön sormeilijalle jonkinlaisen tuntoaistipalautteen näytön näppäilemisestä. Googlettamalla “haptinen kosketusnäyttö“, saakin paljon osumia.

Haptiikkaa on toki ollut aiemminkin, mutta termin käyttö yleisemmin on mielestäni varsin uusi ilmiö. Aiemmin mm. palautetta antavat ohjauspyörät tietokonepeleissä tunnettiin esim. käsitteellä force feedback. Nyttemmin kai olisi ajan hengen mukaista puhua haptisesta ratista.

Haptiikan käsite nykymerkityksessään liittyy selvästi virtuaalisiin ympäristöihin, etäohjaukseen, käyttöliittymiin ja muihin uuden ajan ilmiöihin. Perinteiset työkalut kuten rautakanki ja lantatalikko ovat aina tarjonneet haptiikkaa Porvoon mitalla, mutta aihetta ei ammoin kait osattu ottaa lähempään tarkasteluun.

Aiheen tälle artikkelille sain muutamasta videosta, jotka osuivat silmiini tänään. Blogissa Monkeys & Robots Eric kertoi rakentaneensa haptisen kompassin. Innoituksen Eric oli saanut jo pari vuotta sitten Wired-sivustolla olleesta artikkelista. Haptisen kompassin idean kehitti Osnabrückin yliopistossa Saksassa Peter König vuonna 2004. Laite on vyö, joka on varustettu usealla värähtelymoottorilla, samanlaisilla joita käytetään matkapuhelimien värinähälyttimissä. Vyöhön liitetty elektroninen kompassi ohjaa värähtelymoottoreita siten, että pohjoista lähinnä oleva moottori värisee. Peter Königin kehittämässä vyössä tärymoottoreita oli 13 kpl.

Vyön käyttäjä saa ikään kuin uuden aistin. Kuusi viikkoa vyötä käyttänyt Udo Wächter kertoi kokemuksen olevan mielenkiintoinen. Vyön käyttäjä tulee uudella tavalla tietoiseksi ympäröivästä tilasta. Uusissa paikoissa liikkuessaan Wächter ei pelännyt eksymistä.

Monkeys & Robots-blogin Ericin haptinen kompassi YouTube-videossa:

suora linkki

Muitakin, vielä merkillisempiä eksperimenttejä on tehty tuntoaistin laajentamiseksi. Distributed Neuron-blogin artikkelissa kerrotaan Steven Haworthin ideasta istuttaa sormenpäiden ihon alle voimakkaat magneetit. Ilmeisesti alkuperäisenä ideana oli tehdä jotain coolia, jota aiemmin ei oltu kokeiltu. Olisihan tyylikästä poimia klemmareita tarttumatta niihin. Yllättäen sormiin istutetut magneetit loivat Haworthille eräänlaisen magneettiaistin, hän pystyi tuntemaan erilaisien sähkölaitteiden vaihtelevista magneettikentistä syntyvät värähtelyt! Lisää tarinaa Haworthin sormista löytyy tästä Wired:in artikkelista.

Haworthin magneetti-implanttisormet:

suora linkki

Carnegie Mellon-yliopistossa on pari vuotta sitten tutkimusmielessä rakennettu magneettiseen levitaatioon perustuva haptinen käyttöliittymä, jolla virtuaaliympäristön kappaleita voi liikutella ja saada niiden asemasta ja ominaisuuksista haptista palautetta. Käyttöliittymässä on “kahva”, jota leijutetaan magneettikenttien varassa. Magneettikenttiä ohjaamalla voidaan kahvan liikettä vastustaa tai kohdistaa käyttäjän käteen voimia, jotka kuvaavat kappaleen liikettä virtuaaliympäristössä:

suora linkki