Viime aikoina työ on ruvennut haittaamaan harrastuksia, eikä kirjoittamiselle ole oikein meinannut löytyä aikaa. Olen saanut monia hyviä juttuvinkkejä, joista kiitokset niitä lähettäneille! Kirjoittelen mielelläni ehdotetuista aiheista, kun on hyviä linkkejä pohjaksi.
Tällä kertaa on tarjolla lyhyt juttu mielenkiintoisesta kokoon taittuvasta japanilaisesta “camping-laatikosta”. Linkkien takaa löytyy kyllä paljonkin kuvia ja rakennusselostusta.
Tuli hyvä juttuvinkki. Joskus olin aikonut kirjoittaa vesioinaasta, joka tunnetaan englanniksi nimellä hydraulic ram pump. Nyt sain valmiina linkit hyvään videoon ja aihetta selventäviin artikkeleihin. Kiitos!
Vesioinas on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio keksintö. Tuloputkessa virtaavan veden liike-energiaa hyödynnetään pysäyttämällä putkessa liikkuva vesimassa yhtäkkiä. Tällöin syntyvä paineisku “junttaa” vettä painesäiliöön, josta paineistunut ilma puskee sitä edelleen käyttökohteeseen. Sähköä tai polttoainetta ei tarvita. Rakenne on hyvin yksinkertainen ja toimintavarma, ainoan ongelman muodostavat mahdollisesti venttiilejä tukkivat roskat. Suodattamalla vesi sopivalla sihdillä tämäkin ongelma hoituu pois päiväjärjestyksestä.
Vesioinaan käyttöenergia syntyy täysin veden omasta liike-energiasta. Suurin osa vedestä jatkaa matkaansa, kuten muutenkin tekisi, mutta osa kaapataan paineenalaisena säiliöön. Tyypillisesti noin 10% vedestä saadaan käyttöön. Varsinainen hyöty syntyy oinaan kyvystä kohottaa painetta niin, että vettä voidaan nostaa jopa 20 kertaa putouskorkeutta korkeammalle.
Vuoristoisissa kehitysmaissa, joissa virtaavaa vettä on saatavissa, vesioinas soveltuu pumppaamiseen mainiosti:
Yksinkertainen on usein kaunista. Ajoneuvoissa yksipyöräisyys tosin tuottaa tiettyjä ongelmia, joiden parhaita asiantuntijoita ovat varmaankin sirkusakrobaatit. Mahdolliset aiheeseen liittyvät vaikeudet eivät kuitenkaan ole pelottaneet keksijöitä pois aiheen kimpusta - päin vastoin!
Yllä oleva kuva esittää neuvokkaita neuvostokansalaisia kuvitteellisissa ajoneuvoissa. Vasen metsästysajoneuvo lienee lähinnä lennokas päiväunelma, mutta oikeanpuoleisen kaltaisista on kertynyt länsimaistakin ajokokemusta. Kuvan neukkulaiteeseen on laadittu jopa yksityiskohtaisia piirustuksia, jotka löytyvät yllä olevan linkin takaa, jos joku haluaa virikkeitä projektiinsa. Yksipyöräisen ohjaus herättää kummastusta, mitähän ratista kääntäminen vaikuttaa - ja mihin? Vastauksena kerrottakoon, että rattiakselilla on puntti, jota ratti tarjoaa oikealle tai vasemmalle. Kallistuksen pitäisi sitten hoitaa suunnanmuutos. (Korostan sanaa pitäisi…)
Yksipyöräisten ajopelien rakentelun tunnetuimpia nimiä on amerikkalainen Kerry McLean. Keksijä on rakennellut mm. poljettavan yksipyöräisen ja lukuisia moottoroituja, joista huimimmassa on voimanlähteenä Buickin kahdeksansylinterinen vinkkelikone. McLean on ajanut enimmillään pyörällä 53 mph, eli hieman yli 85 km/h, mutta lujempaakin pääsisi. Ongelmana on Rocket Roadsteriksi nimetyn kulkineen hallittavuus. Kun tämä mopo päättää lähteä käsistä, niin se myös lähtee. Kuski joutuu tuolloin melkoiseen myllytykseen, kuten seuraavassa videossa itse McLeanille taannoin kävi:
Vezdehodeja etsimällä tuleekin sitten vastaan monia mielenkiintoisia sivustoja. Yksi, johon kannattaa tutustua, on Krpb.ru. Sivustolla on mm. artikkeleita, “museo”, kuvagalleria, ja keskustelufoorumi. Googlen tönkkökäännös jättää tietenkin monia sanoja kääntämättä, mutta ihmeen hyvin luettavaa venäjä - englanti Googlen jäljiltä on. Hyvien kuvien kanssa ihmeteltävää ja hekoteltavaa riittää.
Esimerkkinä asiallisesta vezdehodista ajattelin ottaa tämän omavalmistekoneen Komin tasavallasta. Kevyessä tela-ajoneuvossa on korkea maavara. Telat ovat omatekoiset, mutta siistit. Tekniikka on yksinkertainen, liukuohjaus tapahtuu levyjarruilla, kuten tavallista.
Itse pidän ajoneuvon yleisilmeestä. Suunnittelemalla rakenteen järkevästi, tällaisesta peltipohjaisesta paatista saattaisi saada jopa pinnalla pysyvän amfibioajoneuvon.
Sivuilta löytyvien tietojen mukaan traktoriksi rekisteröity kone painaa varsin kohtuullisesti, kuivapainoa on 470 kg. Pituus 305 cm, korkeutta ja leveyttä 180. Maahan kosketuksissa on 1,4 neliömetriä mattoa, joten laite kulkee suon pinnalla vain vähän vajoten olosuhteissa, joissa jalkamies uppoaa. Veto telamattoihin on toteutettu hieman tavallisuudesta poikkeavilla pyörillä. Matot ovat tästä syystä koko pinnaltaan ehyet. Keväisin ajouriin putoileva karkea lumimurska tekee hieman kiusaa joutuessaan telipyörien alle. Äkkikäännös saattaa pudottaa telan pois päältä.
Linkin takaa koneesta löytyy liuta kuvia ja lopusta linkki RuTube-videoon. Kone on myytävänä - puhelinnumero löytyy sivuilta
Aikoinaan domain nimeltä harvelit.com kertoili erilaisista omavalmisteajoneuvoista. Ymmärrettävästi sivuston ylläpitäjällä oli muutakin elämää kuin härvelitietouden edistäminen, joten jossakin vaiheessa nettisivujen domainrekisteröinti raukesi. Ylläpitäjä oli kuitenkin ehtinyt rakennella erillisen härveliaiheisen keskustelufoorumin ilmaisia keskustelupalstoja tarjoavaan ProBoards.com-palveluun.
Vaikka harvelit.com eli ja kuoli, niin härvelifoorumi elää ja voi paksusti. Suosittelen tutustumaan, ellei paikka ole entuudestaan tuttu. Foorumilta löytyy milloin mitäkin mielenkiintoista, tänään lueskelin lumihardelli-nimimerkin rakentamasta nelipyöräaohjatusta lumikoneesta. Laadultaan hyviä, selkeitä kuvia oli paljon. Projekti oli kekseliäästi ja harkiten rakennettu - parasta A-luokkaa! Saab 900:n moottori, automaattilaatikko, Sierran tasauspyörästöt ja paljon asiaan paneutumista.
YouTubesta löytyi kaksi koeajovideota. Toinen oli uunituore, vasta puoli tuntia vanha tätä artikkelia aloittaessani.
Usein ilahdun löytäessäni netistä jonkin touhuamon. Mietin parempaa sanaa, mutta touhuamo on mielestäni kyllin hyvä. Touhuamossa nimensä mukaan touhutaan, milloin mitäkin. Touhuamisen tuloksetkin ovat sitä sun tätä, mutta tärkeintä ei ole päämäärä, vaan liike. Kummelin filosofian mukaan on tärkeintä, että tiimi toimii ja saadaan palautetta.
Aikoinaan perin tarpeellinen tarvekalu jo perheen vaatetuksenkin kannalta oli rukki. Rukilla kehrättiin villoista lankoja. Voimanlähteenä käytettiin yleensä kehrääjän oikeaa jalkaa.
Nykyään rukit ovat päätyneet kotiseutumuseoihin tai muuten kulahtaneet niin huonoon kuntoon, että kehruuharrastaja joutuu käyttämään mielikuvitustaan, jos haluaa itse lankaa aikaansaada. Monet haluavat, sillä esim. koirista kertyy uskomattoman paljon karvaa, joka rodusta riippuen saattaa olla ominaisuuksiltaan todella hyvääkin.
Yleensä karvat kiikutetaan johonkin kehräämöön, mutta mikä ettei kehrätä voisi itsekin, jos olisi jonkinlainen rukkia vastaava vekotin. Juuri sellaisen, sähkömoottorilla toimivan, on rakentanut bloggaaja Glacial Wanderer, ja tästä löytyy projektin dokumentaatio.
On hanget korkeat nietokset… Nyt voisi alkaa varustautumaan tulevaan kesään aloittamalla vaikkapa triken rakentamisen. Henry Thomas on rakentanut ja testannut - muuttanut, säätänyt ja uudelleen rakentanut trike-mallisia nojapyöriä, jotka kallistuvat kaarteissa. Tuotekehityksensä hedelmät hän on laittanut kaikkien ulottuville, sivuille Jetrike.com.
Sivuilta on saatavissa ilmaiseksi piirustukset itserakentajalle. Näin suomalaisessa herättää hieman hilpeyttä pitkä litania lakitekstiä, johon pitää sitoutua ennen piirustusten lataamista. Selvästi Thomaksen kotiseutu on se lakimiesten luvattu maa, jossa kuivataan kissoja mikroaaltouunissa, ellei sitä ole erikseen kielletty.
Jetrike on harvinaisen seikkaperäisesti dokumentoitu. Thomas on hyvin tarkasti esitellyt mm. ajogeometrian perusteita ja simuloinut pyörän toimintaa. Rakennetta hän on vielä muuttanut ajokokemusten perusteella. Pyörän kallistusmekanismi selvinnee parhaiten oheisesta videosta:
Innoituksensa lähteitä Thomas on listannut linkkilistassa, josta löytyy myös suomalaisen arkkitehdin, Esko Meriluodon Hipparion. Liekö Henry Thomasin dokumentointi-innostus syntynyt Hipparion-sivuja lukiessa, mene ja tiedä.
Kirjoitukset (RSS)