4.12. surffaillessani etsimässä tietoa thrust vectoring -artikkeliin, osuin muutamille lennokkiaiheisille sivuille. Seuraava video ei silloin osunut kohdalle, mutta pitänee laittaa se tähän alkajaisiksi, niin voi sen jälkeen jatkaa tarinaa.
Thrust vectoring -jutussa mainitsin, että aerodynamiikka voidaan monen nykyhävittäjän kohdalla osin sivuuttaa, koneet kun tarvittaesa lentävät raa’an voiman varassa. Perin juurin yllättääkin sähkömoottorilla toimivien lennokkien kehitys, niihin kun tänä päivänä pätee sama totuus. Lennokeissa hyödynnetään käteväksi havaittuja materiaaleja, kuten kevyttä Depron-levyä. Kun samalla moottorien teho on kasvanut ja akuistakin on tullut vallan köykäisiä, niin potkurin varassa leijuminen ei ole temppu eikä mikään.
Ja kun voima puhuu, niin aerodynamiikka ei ole niin perin tärkeää. Tässä toinen lystikäs video:
Tällaisten lennokkien englanninkielinen nimitys on foamie, suomeksi puistolennokki lienee lähinnä oikeaa termiä. En tosin ole millään muotoa lennokkien asiantuntija. Luulen, että foamiet ovat puistolennokkeja, mutta kaikki puistolennokit eivät ole foamie:ita. Korjatkoon joku, jos olen väärässä.
Yhtä kaikki, depron-vaahtolevy ja hyvällä tehopainosuhteella varustettu sähkömoottori-akkuyhdistelmä ovat ne taikasanat, joilla nämä hassut kummajaiset kohoavat ilmaan.
Lentävän koulubussin taustalta löytyy putiikki nimeltä RcPowers.com. Juuri noille sivuille eksyin etsiskellessäni tietoa uusista hävittäjistä, joissa on työntövoiman suuntausominaisuus. Foamie-lennokeista löytyy malleja, jotka taipuvat paljon thrust vectoring -esikuviaan tiukempiin kiemuroihin.
Nykyaikaiset hävittäjät kykenevät tekemään uskomattomia liikkeitä ilmassa ns. thrust vectoring-tekniikan avulla. Suomeksi käännös voisi olla vaikkapa “työntövoiman suuntaus”. Suihkumoottorista ulos tulevaa virtausta voidaan ohjata haluttuun suuntaan ja näin kone taipuu mutkiin, joissa vanhan liiton koneet kiertävät kilometrin päästä ulkokurvaa pitkin.
Thrust vectoring tarvitsee toimiakseen lentoa ohjaavan tietokonejärjestelmän, muuten pilotilla olisi hieman liikaa liikkuvia osia hallittavanaan. Tällaisissa fly-by-wire -koneissa tietokone ynnäilee koko ajan yhteen, miten fysiikan lait saadaan tiukimmin hyödynnettyä. Lentäjän tietojenkäsittelykapasiteetti ei tähän työhön yksin riittäisi. Mutta kun tietokoneen koodista on kaikki bugit saatu tapettua, kone ja lentäjä yhdessä kykenevät mitä merkillisimpiin piruetteihin.
Aerodynamiikka voidaan monessa tapauksessa sivuuttaa, nykyajan koneet lentävät likipitäen raa’an voiman varassa. Jos sepän alasimessa olisi vastaavanlainen tehopainosuhde, pyörähtelisi sekin taivaalla kuin pääsky ikään.
Thrust vectoring-tekniikkaa ilman tietokoneohjausta käytti jo 1960-luvulla kehitetty pystysuoraan nouseva ja laskeutuva Harrier -hävittäjä. Taitavissa käsissä Harrierin lentäjäkin pystyy tekemään temppuja, jotka hämäävät vihollista pahan kerran. Mutta ilman tietokoneen avustusta tarvitaan akrobaatin, tai sanotaanko vaikka jonglöörin lahjoja, jotta mopo pysyisi käsissä.
Tässä videossa MiG-29:n thrust vectoring-versio esittelee taitojaan. Huomaa mm.
Kirjoitukset (RSS)