Maailman kuudesta miljardista ihmisestä ainakin yksi miljoona lienee ikiliikkujan keksijöitä. Tällaisen päätelmän olen tehnyt YouTuben videoiden ja netissä vastaan tulevien hörhösivujen perusteella.
Tietämättömyys mahdollistaa joskus kokeiluja, joihin kukaan asiasta perillä oleva ei tohtisi ryhtyä. Mieleen tulevat eräät veljekset, jotka hitsasivat tavallisella hitsauspuikolla alumiinia teräkseen. Pojat eivät tienneet sen olevan mahdotonta (itse asiassa he eivät erottaneet terästä alumiinista), joten kappaleet sattuman oikusta tarttuivat toisiinsa. Mistään liitoksesta ei tosin voinut puhua, mutta jonkinlainen kuona tai muu animaalinen magnetismi sai kappaleet pysymään toisissaan kiinni. Moni kävi ihmettelemässä, miten kyseinen hitsaus oli mahdollista. Veljekset olivat melko ylpeitä vahingostaan, kunnes koko rytö levisi käsiin.
Niin kauan kuin jonkinlaisia mekaanisia laitteita on ollut olemassa, lienee riittänyt myös ikiliikkujan keksijöitä. Idea ikiliikkujasta on sukua alkemialle ja haaveelle tehdä vähäarvoisista alkuaineista kultaa. Alkemian harjoittaminen oli aikoinaan suosittua, kun ei vielä tiedetty prosessia mahdottomaksi. Nyttemmin asiasta ollaan paremmin perillä, joten liemien keittely on jäänyt vähemmälle.
Mutta näin ei ole laita ikiliikkujien suhteen. Netistä löytyy uskomattoman paljon omatekoisia tiedemiehiä, jotka yrittävät sinnikkäästi rikkoa yleisesti hyväksyttyjä luonnonlakeja:
James Joule määritteli termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön v. 1847. Kyseessä on energian säilymislaki, joka osoitti ns. 1. lajin ikiliikkujan mahdottomaksi: eri energiamuotojen, esim. kineettisen energian, potentiaalienergian ja lämpöenergian summa on suljetussa systeemissä vakio. Energiaa ei siis voida luoda tyhjästä tai hävittää olemattomiin.
Rudolf Clausius määritteli termodynamiikan toisen pääsäännön v. 1850-51. Lämpö ei ilman työtä siirry kylmemmästä kappaleesta kuumempaan. Entropia pyrkii aina kasvamaan eikä lämpöä voida muuttaa täydellisesti työksi. Tämän tiedon perusteella ns. toisen lajin ikiliikkuja todettiin mahdottomaksi.
Mutta ikiliikkujien keksijät eivät yleensä ole näistä säännöistä perillä. Tai jos ovatkin, niin ovat sitä mieltä, että säännöt eivät koske heidän keksintöjään. Tai että säännöt on tehty rikottaviksi. Joka tapauksessa lopputuloksena syntyy hyvin suuri määrä työtä, jota markus Kajo luonnehtisi “tuloksettomaksi sepeämiseksi”.
Mutta viihteellistä ulottuvuutta ei voi kiistää. Kapistukset (huolimatta siitä, että eivät toimi) ovat kekseliäitä, hauskoja ja mielenkiintoisia:
Pure Energy Systems PESWiki - sekametelisivusto, jossa urbaanilegendat sekoittuvat ihan asiallisiinkin asioihin, tällaiset sivustot ovat sanoisinko kiusallisia
The Energy Machine of Joseph Newman Paljon puhetta koneesta, joka tekee energiaa tyhjästä. Tavoitteena ilmeisesti CD-levyjen ja muun tauhkan myynti?
Miksi ihmeessä kaikkia näitä hienoja keksintöjä ei ole saatu käyttöön ihmiskunnan hyväksi? No tietenkin syynä on etenkin Yhdysvaltojen hallitus, jolle tämä ei käy laatuun. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki tekisivät energiaa tyhjästä? Mistäs kapitalisti sitten ottaisi elantonsa?
Joskus aiemmin tänä vuonna tutustuin videopalveluun nimeltä Joost. Tuolloin Joostin videoiden katselemiseen tarvittiin erillinen, koneeseen asennettava softa. Nyt Joostilta oli tullut sähköpostia. Erillinen softa lakkaa toimimasta huomenna, 19.12. Jo nyt Joost näkyy selaimessa, ilman eri softaa.
Kokeilin uutta Joostia. Itselläni on 1 MB ADSL. Kuvanlaatu on varsin hyvä ja videot latautuvat ilman tuskastuttavan pitkiä viiveitä. Ainakin Firefoxilla Joostin videot näkyivät hyvin. Aiemman softan kanssa oli joskus ongelmia ja pari kaatumista, nyt ongelmia ei ilmennyt. Kaipa tätä voisi suositella. Koko ruudulle kasvatettunakin videoiden laatu kelpaa, ainakin minulle.
Tarjolla oli mm. hauskoja animaatioita: Wallace & Gromit’s Cracking Contraptions. Kyseessä ovat siis Wallacen merkilliset keksinnöt, joiden testaajaksi Gromit usein vasten tahtoaan joutuu.
Jos linkkini onnistui oikein, näet peräkanaa seuraavat Aardmanin videot: The Autochef, The Tellyscope, The Soccamatic, The Snowmanatron, The Turbo Diner, The 525 Crackervac, The Bully Proof Vest, The Snoozatron, Shopper 13. Noiden jälkeen tuleekin sitten (musta) kieli poskessa tehty video ahavoituneista Pearcen sisaruksista…
Seuraan muutamaa mielenkiintoista blogia aika ajoin. Yksi suosikeistani on Maalainen, jonka kyky korjata satoa internetin linkkimaalta on aivan omaa luokkaansa. Maalaisen blogista löytää aina jotain mielenkiintoista tutkittavaa.
Eilisten linkkien joukossa oli mm. 101 Fantastic Freebies, PC Worldin kooste hyvistä freeware-ohjelmista ja ilmaisista nettipalveluista.
Samoin Maalainen mainitsi Blinkx - nimisen vallan mainion videohakukoneen, jonka olemassaolosta olen joskus ollut selvillä, mutta sittemmin sen unohtanut. Blinkx ei ole vallan tyhmä haku, vaan se löytää todella hyvin videoita sieltä, täältä ja tuolta. Blinkxin ominaisuudet perustuvat mm. ovelaan puheentunnistustekniikkaan, se kuuntelee mitä videolla sanotaan ja tekee sen pohjalta omat päätelmänsä. Myös haun esikatseluominaisuudet ovat kätevät.
Löysin sivuston, joka tarjosi tutkittavaa pitkäksi aikaa. Sivut kuuluvat insinööri-sarjakuvapiirtäjä Tim Hunkinille, joka on rakentanut mitä merkillisimpiä kolikoilla toimivia automaatteja, teatterilavasteita, animoituja esityksiä museoihin ja jopa kodinkoneaiheisen tv-sarjan. Eivätkä vekottimet tähän lopu, Hunkin on uskomattoman tuottelias ja monitaitoinen näpertelijä.
Mainitsemani kodinkoneaiheinen tv-sarja on tuotettu 1980-luvulla ja se kertoo “koneiden salaisesta elämästä”, sarjan nimi on The Secret Life of Machines. Sarjaa on aikoinaan tehty 18 jaksoa, ja se kertoo erilaisten (kodin)koneiden toiminnasta ja historiasta. Kaikki jaksot ovat nähtävissä netissä, tarjolla on muutama erilainen videomuoto, joista omassa koneessani aukesi parhaiten iphone-muotoinen tiedosto (koneessa pitää olla asennettuna esim. QuickTime). Sarja on hauska ja koneiden toiminta on selitetty pellepelottoman näkökulmasta hyvin perusteellisesti.
Otsikosta tuli aika hauska, äkkiseltään voisi luulla, että kyse on naapurimme ihmeellisistä kapakoista. Mutta teksti on kyrillisillä kirjaimilla, länsimaisittain siinä lulee karakat.
Nyt tarvitaan pikku johdatus aiheeseen, jotta selviää mistä tässä artikkelissa on kyse:
Kielimuurista johtuen, aiemmin googlettamalla löysin vekottimia vain lähinnä englantia puhuvista maista. Jenkkilästä kyllä löytyy merkillisiä rakennelmia, mutta kaiken tietyllä tavalla pilaa liika kimallus, glitter ja kromi. Tuntuu, että monet kapistukset on rakennettu vain näyttelyjä varten ja egon jatkeeksi. Joskus harvoin ilahduin löytäessäni jonkun rennon hillbillyn rakentaman härvelin, mutta varsin harvassa ovat hauskat kapistukset, täytyy todeta. Suomestakin löytyy varmaankin enemmän omavalmistekulkuneuvoja kuin amerikaanot kehtaavat esille laittaa. Jos kapistus ei ole ostettu kaupasta, niin joku voi luulla vaikka köyhäksi…
Kuitenkin aina aika ajoin minulle sattui miellyttäviä googletusvahinkoja ja päädyin satunnaisille veli venäläisen vekotinsivustoille, joista löytyi mitä ihmeellisimpiä omatekoisia viritelmiä ja kulkuneuvoja. En käytännössä osaa sanaakaan venäjää, mutta nuo kummalliset tollopelottomien keksinnöt viehättivät suuresti. Venäjällä on pitkä Neukkulan aikainen puutteen perinne, joka on johtanut rajattomaan kekseliäisyyteen. Vaikuttaa siltä, että kunnon ex-bolsheviikki rakentaa kulkupelin vaikkapa uimarenkaasta ja reppuruiskusta, jos vain rautalankaa on talossa.
Googlen kääntävä haku
Jonkinlainen väline venäläisten kätkettyjen aarteiden kaiveluun piti löytää, eikä etsintä ollut edes vaikeaa. Googlella on betavaiheessa oleva käännöskone, jonka tekemät käännökset, esim Englanti-Suomi, ovat aika karmeita. Kuitenkin huomattavasti parempaa käännöstä saadaan aikaiseksi, jos käännetään “suurten” kielten, kuten englannin ja venäjän välillä.
Tässäpä rautalankamalli, miten itse nykyään löydän mielenkiintoista luettavaa Uralin molemmin puolin, englanniksi käännettynä:
Kun hakua oppii käyttämään alkaa sillä löytää kaikenlaista. Miellyttävä piirre on, että vaikka siirryt sivustolta toiselle, kääntäminen säilyy päällä. Kirjoitat englanninkielisiä hakusanoja –> Google etsii niiden venäjänkielisiä vastineita venäjänkielisiltä sivuilta –> Google tuottaa sinulle englanninkielisen sivun venäjänkielisestä sivusta.
Karakat? Mikäs se oli?
Kun surffailet tuolla russosfäärissä, alat huomata, että Google ei osaa kääntää ihan kaikkea. Joitakin sanoja jää kääntämättä ja huomaat niiden toistuvan aika ajoin. Nämä sanat ovat usein juuri niitä, joista Bjurström sanoisi: NAMI-NAMI! Kokeile vaihtaa hakusanaksi jokin tällainen sana, jota Googlekääntäjä hylkii, niin saatat löytää hyvin mielenkiintoisia sivustoja.
Tällä kerralla esittelen tällä metodilla löytynyttä venäjän kielen sanaa “karakat”, jonka monikko(?) lienee “karakaty”. Kyseessä on tundramaiden kulkuneuvo, matalapainerenkainen mönkijä, joka on tyypillisesti kolmipyöräinen ja rakennettu moottoripyörän pohjalta. Pyöriä voi olla toki enemmänkin. Oleellista on, että laite on omatekoinen, “improvisoitu”. Gummit ovat usein pelkkiä sisärenkaita, kangas- nahka- tms. vyöllä vahvistettuja. Jos päällä on ulkorengas, sitä on usein kuorittu ohuemmaksi ja keveämmäksi.
Kokeillessani hakutulosten keulilta löytyi sivusto www.snowmobile.ru, jonka bongaat helposti itsekin. Alussa on monisivuinen keskustelu aiheesta trehkolesny karakat. Siispä sitä tutkimaan.
Hakutuloksista löytyy sivu: Oleg44:Karakaty. Sivulla on matalapainerenkaisia “karakatyjä” eestistä?
Sivustoja ja keskustelujen ketjuja löytyy todella paljon. Arvoitukseksi jää, mitä tämä karakat-sana sananmukaisesti tarkoittaa. Jossakin vaiheessa löysin tekstiä, joka viittasi siihen suuntaan, että kyseessä on jonkinlainen mustekala? Konekäännetty teksti on paikkapaikoin läpipääsemätöntä russischia, joten asiasta jäi vain epäilys. Eikä sana minua varsinaisesti kiinnostanutkaan, vaan se, mitä sen avulla löytää.
Entäpä vaikka YouTube, miten sieltä löytää näitä karamitäseoli…?
Kun jokin hyvä sana löytyy, niin kokeile venäjänkielistä, kyrillisesti kirjoitettua sanaa hakusanaksi YouTubeen. Esimerkiksi: ei siis sanaa karakat, vaan sen kyrillistä versiota каракат. Senhän saat kätevästi käännösvastineista leikkaamalla ja liimaamalla.
Tässä näet, mitä löytyy hakemalla YouTubesta “каракат”.
Tällainen oli tämä tietopakettimme - venäläisiä vekottimia venäjänkielen taidottomille. Nyt, jos karakatyt kiinnostavat, osaat etsiä niitä itse. Ja niitä löytyy paljon, sillä ylen suuri on Äiti Venäjä.
Mielenkiinnon herättämiseksi niille, jotka eivät ole jaksaneet lukea tuota alun pitkää sepustusta, varastan tähän näytteeksi muutaman kuvan sivuilta, joita löytyi pääasiassa ensimmäiseltä hakutulossivulta. Jos loukkaan tekijänoikeuksia, niin mörökölli minut vieköön. Poistan kuvat, jos niiden alkuperäinen kuvaaja niin haluaa. Sähköpostiosoite on sivulla UKK.
Kirjoitukset (RSS)