Vekotus.org kiittää kaikkia lukijoita kiinnostuksesta tarinoitamme kohtaan. Teknopakinoitsija borg vetäytyy joulutauolle, joka loppuu vasta loppiaisena.
Mikäli satut näille sivuille joulun aikaan, etkä kerta kaikkiaan keksi mitään muuta tekemistä (?), niin tarjolla on jouluinen pulma, jolla ainakin hetkeksi saat aikasi kulumaan. Tutki seuraavia YouTuben mekaanisia joulupukkeja. Mikä mielestäsi on väärä pukki?
Maailmalta löytyi taas vaihteeksi tyystin reikäpäinen moottoriurheilulaji. Joitakin vuosia Arkansasin Emersonissa, USA:ssa on kisattu “maanmuokkauksessa”. Alun perin tavallisten puutarhajyrsimien välinen kilpailu on kehittynyt vuosi vuodelta teknisempään suuntaan. Tehot, nopeus ja mullan mylläkkä ovat käyneet hurjemmiksi koko ajan.
Paikallisilla hernefestivaaleilla käytävä kisa mittaa koneen lisäksi myös kuskia. Vapaamatkustusta ei tunneta, vaan kuljettaja astelee tai raahautuu koneensa vanamullassa kuin hevosauran kuski ikään. Jälleen laji, joka sopisi myös suomalaisen maatalousnäyttelyn piristykseksi!
Maailman kuudesta miljardista ihmisestä ainakin yksi miljoona lienee ikiliikkujan keksijöitä. Tällaisen päätelmän olen tehnyt YouTuben videoiden ja netissä vastaan tulevien hörhösivujen perusteella.
Tietämättömyys mahdollistaa joskus kokeiluja, joihin kukaan asiasta perillä oleva ei tohtisi ryhtyä. Mieleen tulevat eräät veljekset, jotka hitsasivat tavallisella hitsauspuikolla alumiinia teräkseen. Pojat eivät tienneet sen olevan mahdotonta (itse asiassa he eivät erottaneet terästä alumiinista), joten kappaleet sattuman oikusta tarttuivat toisiinsa. Mistään liitoksesta ei tosin voinut puhua, mutta jonkinlainen kuona tai muu animaalinen magnetismi sai kappaleet pysymään toisissaan kiinni. Moni kävi ihmettelemässä, miten kyseinen hitsaus oli mahdollista. Veljekset olivat melko ylpeitä vahingostaan, kunnes koko rytö levisi käsiin.
Niin kauan kuin jonkinlaisia mekaanisia laitteita on ollut olemassa, lienee riittänyt myös ikiliikkujan keksijöitä. Idea ikiliikkujasta on sukua alkemialle ja haaveelle tehdä vähäarvoisista alkuaineista kultaa. Alkemian harjoittaminen oli aikoinaan suosittua, kun ei vielä tiedetty prosessia mahdottomaksi. Nyttemmin asiasta ollaan paremmin perillä, joten liemien keittely on jäänyt vähemmälle.
Mutta näin ei ole laita ikiliikkujien suhteen. Netistä löytyy uskomattoman paljon omatekoisia tiedemiehiä, jotka yrittävät sinnikkäästi rikkoa yleisesti hyväksyttyjä luonnonlakeja:
James Joule määritteli termodynamiikan ensimmäisen pääsäännön v. 1847. Kyseessä on energian säilymislaki, joka osoitti ns. 1. lajin ikiliikkujan mahdottomaksi: eri energiamuotojen, esim. kineettisen energian, potentiaalienergian ja lämpöenergian summa on suljetussa systeemissä vakio. Energiaa ei siis voida luoda tyhjästä tai hävittää olemattomiin.
Rudolf Clausius määritteli termodynamiikan toisen pääsäännön v. 1850-51. Lämpö ei ilman työtä siirry kylmemmästä kappaleesta kuumempaan. Entropia pyrkii aina kasvamaan eikä lämpöä voida muuttaa täydellisesti työksi. Tämän tiedon perusteella ns. toisen lajin ikiliikkuja todettiin mahdottomaksi.
Mutta ikiliikkujien keksijät eivät yleensä ole näistä säännöistä perillä. Tai jos ovatkin, niin ovat sitä mieltä, että säännöt eivät koske heidän keksintöjään. Tai että säännöt on tehty rikottaviksi. Joka tapauksessa lopputuloksena syntyy hyvin suuri määrä työtä, jota markus Kajo luonnehtisi “tuloksettomaksi sepeämiseksi”.
Mutta viihteellistä ulottuvuutta ei voi kiistää. Kapistukset (huolimatta siitä, että eivät toimi) ovat kekseliäitä, hauskoja ja mielenkiintoisia:
Pure Energy Systems PESWiki - sekametelisivusto, jossa urbaanilegendat sekoittuvat ihan asiallisiinkin asioihin, tällaiset sivustot ovat sanoisinko kiusallisia
The Energy Machine of Joseph Newman Paljon puhetta koneesta, joka tekee energiaa tyhjästä. Tavoitteena ilmeisesti CD-levyjen ja muun tauhkan myynti?
Miksi ihmeessä kaikkia näitä hienoja keksintöjä ei ole saatu käyttöön ihmiskunnan hyväksi? No tietenkin syynä on etenkin Yhdysvaltojen hallitus, jolle tämä ei käy laatuun. Mitä siitä nyt tulisi, jos kaikki tekisivät energiaa tyhjästä? Mistäs kapitalisti sitten ottaisi elantonsa?
Muun muassa brittiläisessä sarjassa Brainiacs korvennettiin mikroaaltouunissa milloin mitäkin. Netistä löytyy kosolti “mikroharrastajia”, jotka kukin tahollaan selvittävät mikroaaltojen vaikutusta mitä erikoisimpiin tarvikkeisiin tai aineksiin. Nykyään mikroaaltouunitkin alkavat olla jo sen verran yleisiä, että vanhat säteilijät päätyvät autotallien hyllyille tai tieteen tekoon.
Jos löydät jostakin yli 100 vuotta vanhaa ruutia, luonnollisesti sinua varmasti epäilyttää, onko siitä enää mihinkään. Tuoreuden voi helposti testata mikroaaltouunissa. Kas näin:
Tämän mad scientist:in YouTube-sivuilta löytyy toistasataa videota, joissa korvennetaan kaikkea mahdollista kalaöljykapseleista herätyskelloon. Tyyppi tosiaan näyttää hankkineen itselleen elämän. Eikä tämä kummallinen taiteellisuus jää yksin tähän. Flickr-tilillään artisti on keskittynyt Pakistanin tähtilaivaston dokumentoimiseen.
Mikroaaltouunit herättävät jonkin verran epäilystä niissä lämmitetyn ruuan turvallisuudesta. Tämä hauska, mutta asialinjalla pysyvä video pyrkii oikaisemaan ja hälventämään joitakin (hyvin eriskummallisiakin) käsityksiä ja pelkoja:
Toinen kestotestauksen kohteeksi joutuva kodinkone netissä on tehosekoitin. Jonkinlaiseksi legendaksi ovat muodostuneet amerikkalaisen tehosekoitinvalmistaja Blendtecin Will it Blend? -videot. Blendtec valmistaa (ilmeisen kestävää) Total Blender -nimistä tehosekoitinta. Valmistaja on keksinyt, että esittelemällä koneen tehoja saadaan sekoittimelle mainetta ja kunniaa. Eipä yhtään huono markkinointikeino.
Elokuvien kuvaajat tavoittelevat tärinätöntä kädenjälkeä kuvauksissaan erityisten Steadicam-laitteiden avulla. Videokameroissa ovat yleistyneet digitaaliset ja optiset kuvanvakaimet. Mutta destinws2@YouTube ehdottaa, että tuohon tarkoitukseen mainio väline voisi olla kana (Gallus gallus domesticus).
Kuvauksen tutinan poistosta kiinnostuneet saattavat löytää virikkeitä osoitteesta Homebuiltstabilizers.com.
Tärisevää videota on mahdollista korjailla vielä jälkeenpäin ohjelmallisesti. Ominaisuus löytyy muun muassa Pinnacle Studio Ultimate v. 12:sta (mahdollisesti muistakin versioista, ei tietoa). Myös pelkästään tätä tarkoitusta varten tehtyjä softia löytyy, kuten esim. ArcSoft Video Stabilizer. Softalla tehty kuvanvakaus “zoomaa” kuvaa lähemmäs, koska kuvista pitää löytää pienin yhteinen alue, jonka ohjelma pystyy kaikissa ruuduissa siirtämään päällekkäin. Tässä demo.
Edellisessä artikkelissa mainitun saksalaisen nettikauppa Supermagneten valikoimissa on lähes kaikkea, mitä magneeteista viehättynyt pellepeloton voi kuvitella tarvitsevansa. Magneettikuulia, “hirviövoimakkaita” magneetteja, magneettista nestettä, jne.
Supermagnete on kerännyt sivuilleen käyttöesimerkkejä ja projekteja, joihin nykyisiä supervahvoja magneetteja voi käyttää. Esimerkkejä oli kymmenittäin ja kaikki Suomen kielellä kuvien kera.
Levitronin toimintaperiaatteeseen kuuluu olennaisena ylemmän magneetin pyöriminen. Pyöriminen säilyttää hyrrän akselin suunnan. Kun pyöriminen lakkaa, hyrrä kaatuu ja putoaa. Tavallisesti Levitronin hyrrä pysyy pyörimässä (ja ilmassa) pari-kolme minuuttia. Jos tämä aika tuntuu liian lyhyeltä, niin voi tilata lisälaitteen nimeltä Perpetuator. Perpetuator pyörittää magneettihyrrää pyörivän magneettikentän avulla periaatteessa ikuisesti, mutta käytännössä pyörittäminen lienee onnistunut muutaman päivän ajan. Käyttäjien mukaan huonelämpötilan vaihtelut sekoittavat toimintaa.
Tällaisen magneettisen roikottimen kykentäkaavioita löytyy netistä useita. Sivusto nimeltä Barry’s Coilgun Design Site on listannut useita erilaisia levitaattoreita kytkentöineen:
Masinistien keskustelufoorumissa nimimerkki 1957 oli rakentanut ojaan pienen vesivoimalan, josta saadulla sähköllä lämmitetään vesivaraajaa.
Siipipyörä on halkaisijaltaan 2,3 metriä.
Pienen korkeuseron vuoksi alavesipyörä on järkevä ratkaisu. Suuri pyörä tuottaa roiman vääntömomentin. Välissä olevalla vaihteistolla ja hihnakäytöllä nostetaan pyörimisnopeus generaattorille sopivaksi. Koska kuormana on vain lämmitysvastuksia, taajuuden vaihtelukaan ei haittaa. Generaattori on muunnettu tavallisesta kolmivaiheisesta, alun perin 8 kW Strömberg-oikosulkumoottorista tekemällä siihen itse kestomagneettiroottori.
Ylennysvaihde nostaa siipipyörän 40 kierrosta minuutissa noin tuhanteen kierrokseen generaattorille. 8-napaisen generaattorin alkuperäinen nimelliskierrosluku moottorina on 750 rpm. Hyvällä virtauksella generaattori tuottaa tehoa noin 4 kW. Tekijän mukaan paremmilla magneeteilla tehoa lähtisi vielä enemmän.
Roottori on rakennettu ainesputkesta, jonka päissä on laipat, joiden läpi akseli kulkee. Magneetit on puristettu paikoilleen pulteilla kiinnitetyillä muotoilluilla laatoilla.
Magneetit ovat peräisin auton starttimoottoreista. Tekijä kertoo Valeon ja Boschin starteissa (alennusvaihteella varustetuissa) olevan magneetteja, jotka on liimattu paikoilleen ja irtoavat kuumailmapuhaltimella lämmittämällä.
Jytäköitä kestomagneetteja generaattoriprojekteihin saa mm. Supermagnetelta, (Saksassa, suomenkielinen verkkokauppa). Muita magneettikauppoja ovat mm. Magnet4less ja Forcefield.
ESHA, European Small Hydropower Association pyrkii edistämään pienten vesivoimaloiden käyttöä ympäristön kannalta kestävällä tavalla
Aivotrusti ry:n kirjastosta löytyy pdf-tiedostoiksi skannattuna J. Maunolan kirja vuodelta 1930: Vesivoimat - niiden merkitys ja käyttö. Perustietoa pienten ja keskisuurten vesivoimalaitosten rakentamiseksi.
Suurille korkeuseroille ja pienille virtaamille sopivat Turgo- ja Pelton-tyyppiset turbiinit. Itserakentajille Turgo-tyyppisiä turbiinisiipiä netissä myy Hartvigsen-Hydro
Jospa ei tarvittaisi sähköä ollenkaan? Vesimoottori!
Tämä rata on nimeltään Forest Flyer. Eipä ole nimensä veroinen, metsä on kaukana ja vauhtikin kateissa. Mutta saattaisi hyvinkin olla perheen pienimmille Se Juttu.
Melkoiseksi kuuluisuudeksi nousi John Ivers, indianalainen aikamies, joka ei enää jaksanut jonottaa vuoristoratoihin, vaan päätti rakentaa oman radan, nimeltä The Blue Flash. Radassa on jopa tiukka surmansilmukka:
Jos idea omasta vuoristoradasta alkoi kutkuttaa mieltä, tässäpä hieman ruokaa mielikuvitukselle: Build It Bigger Coaster Build Off - dokumentti todella suurien vuoristoratojen rakentamisesta. (YouTube)
4.12. surffaillessani etsimässä tietoa thrust vectoring -artikkeliin, osuin muutamille lennokkiaiheisille sivuille. Seuraava video ei silloin osunut kohdalle, mutta pitänee laittaa se tähän alkajaisiksi, niin voi sen jälkeen jatkaa tarinaa.
Thrust vectoring -jutussa mainitsin, että aerodynamiikka voidaan monen nykyhävittäjän kohdalla osin sivuuttaa, koneet kun tarvittaesa lentävät raa’an voiman varassa. Perin juurin yllättääkin sähkömoottorilla toimivien lennokkien kehitys, niihin kun tänä päivänä pätee sama totuus. Lennokeissa hyödynnetään käteväksi havaittuja materiaaleja, kuten kevyttä Depron-levyä. Kun samalla moottorien teho on kasvanut ja akuistakin on tullut vallan köykäisiä, niin potkurin varassa leijuminen ei ole temppu eikä mikään.
Ja kun voima puhuu, niin aerodynamiikka ei ole niin perin tärkeää. Tässä toinen lystikäs video:
Tällaisten lennokkien englanninkielinen nimitys on foamie, suomeksi puistolennokki lienee lähinnä oikeaa termiä. En tosin ole millään muotoa lennokkien asiantuntija. Luulen, että foamiet ovat puistolennokkeja, mutta kaikki puistolennokit eivät ole foamie:ita. Korjatkoon joku, jos olen väärässä.
Yhtä kaikki, depron-vaahtolevy ja hyvällä tehopainosuhteella varustettu sähkömoottori-akkuyhdistelmä ovat ne taikasanat, joilla nämä hassut kummajaiset kohoavat ilmaan.
Lentävän koulubussin taustalta löytyy putiikki nimeltä RcPowers.com. Juuri noille sivuille eksyin etsiskellessäni tietoa uusista hävittäjistä, joissa on työntövoiman suuntausominaisuus. Foamie-lennokeista löytyy malleja, jotka taipuvat paljon thrust vectoring -esikuviaan tiukempiin kiemuroihin.
Eikä tämä kummallinen taiteellisuus jää yksin tähän. Flickr-tilillään artisti on keskittynyt 
