Nykyaikaiset hävittäjät kykenevät tekemään uskomattomia liikkeitä ilmassa ns. thrust vectoring-tekniikan avulla. Suomeksi käännös voisi olla vaikkapa “työntövoiman suuntaus”. Suihkumoottorista ulos tulevaa virtausta voidaan ohjata haluttuun suuntaan ja näin kone taipuu mutkiin, joissa vanhan liiton koneet kiertävät kilometrin päästä ulkokurvaa pitkin.
Thrust vectoring tarvitsee toimiakseen lentoa ohjaavan tietokonejärjestelmän, muuten pilotilla olisi hieman liikaa liikkuvia osia hallittavanaan. Tällaisissa fly-by-wire -koneissa tietokone ynnäilee koko ajan yhteen, miten fysiikan lait saadaan tiukimmin hyödynnettyä. Lentäjän tietojenkäsittelykapasiteetti ei tähän työhön yksin riittäisi. Mutta kun tietokoneen koodista on kaikki bugit saatu tapettua, kone ja lentäjä yhdessä kykenevät mitä merkillisimpiin piruetteihin.
Aerodynamiikka voidaan monessa tapauksessa sivuuttaa, nykyajan koneet lentävät likipitäen raa’an voiman varassa. Jos sepän alasimessa olisi vastaavanlainen tehopainosuhde, pyörähtelisi sekin taivaalla kuin pääsky ikään.
Thrust vectoring-tekniikkaa ilman tietokoneohjausta käytti jo 1960-luvulla kehitetty pystysuoraan nouseva ja laskeutuva Harrier -hävittäjä. Taitavissa käsissä Harrierin lentäjäkin pystyy tekemään temppuja, jotka hämäävät vihollista pahan kerran. Mutta ilman tietokoneen avustusta tarvitaan akrobaatin, tai sanotaanko vaikka jonglöörin lahjoja, jotta mopo pysyisi käsissä.
Tässä videossa MiG-29:n thrust vectoring-versio esittelee taitojaan. Huomaa mm.
Maailman mahtavimman turboahtimen taustoja selvitellessäni eksyin 2-tahtidieselien kautta sivuille, joilla kerrottiin mielenkiintoisesta 2-tahtidieselkeksinnöstä. Moottorityyppiä kutsutaan lyhenteellä OPOC (Opposed Piston - Opposed Cylinder). Moottori on ikäänkuin vastamäntämoottorin ja vastaiskumoottorin (boxer) risteytys. Keksijällä oli tosiaankin välähtänyt; moottorilla on useita fiksuja piirteitä, kuten:
mäntänopeus on puolet vastaavan tavallisen moottorin mäntänopeudesta, eli kierrosnopeutta voidaan kasvattaa, koska mäntänopeus on määräävä tekijä
liikkuvat massat tasapainottavat hyvin toisensa
venttiilejä ei tarvita lainkaan
kampiakseli kantaa voimat niin, että lohko voi olla hyvin kevytrakenteinen
pitkiin ulkokiertokankiin kohdistuu käytännössä vain vetoa
tehopainosuhde on hyvä
Moottorikeksintöä on ajateltu käytettävän moduulirakenteisena. 4-mäntäisiä yksiköitä voidaan asentaa vaikkapa kaksi peräkkäin. Tarvittaessa enemmän tai vähemmän tehoa, voidaan moduuleitten välissä olevalla kytkimellä kytkeä moduulit pyörimään yhdessä tai irrottaa ne toisistaan. Näin säästetään kitkahäviöissä ja moottorin ei tarvitse toimia epäedullisella tehoalueella.
Moottorikeksintö on saanut nyt uutta vauhtia sen menestyttyä hyvin USA:n DARPA (Defense Advanced Research Projects Agency) -kehitysohjelmassa. Kehittäjien kimppaan on lyöttäytynyt myös kuuluisa riskirahoittaja Vinod Khosla, joka on haistanut orastavan ekobisneksen.
Tämä kuva on peräisin Terry Wha:n kuvavirrasta, jota ihailemaan pääset klikkaamalla
Lokitiedoista päätellen joku oli eksynyt tänne googlettamalla “maailman suurin turboahdin“. Valitan tapausta vilpittömästi. Tuolloin en kyennyt vastaamaan huutoon, mutta tässä se tapahtuu.
Yllä oleva kuva ei toki esitä maailman suurinta turboa, sillä se ei ole pöytämallia. Tarvitaan muutama neliömetri lattiaa, ja sekin saa olla aika tukevaa. Maailman tehokkain ja suurin turboahdin on ABB:n ja IHI:n yhteistyössä kehittämä ja valmistama ABB Turbo Systems TPL 91-B, jonka maximum volume flow rate on 53 kuutiometriä sekunnissa.
Kuva Kawasaki-MAN B&W 12K98ME -moottorista. Huomaa harmaisiin pukeutuneet miehet kuvassa. Tällaiseen moottoriin menee kolme kappaletta näitä maailman suurimpia turboja.
Ja löytyipä videokin. Tässä moottorissa on jotain venttiilivikaa, joka panee maailman suurimman turbon ähkäisemään. Videossa näkyy kolme turboa.
Lentäminen on kautta aikojen ollut ihmisen suurena haaveena ja moottoripyöräily on muuten vain kivaa. Niinpä tuntuukin ymmärrettävältä pyrkimys yhdistää nämä kaksi asiaa. Toimenpiteisiin on ryhtynyt Larry Neal, joka on jo useamman vuoden ajan suunnitellut autogiroja, joita myös gyrokoptereiksi nimitetään. Kyseessä oleva lentolaite on historialtaan helikopterin edeltäjä, jossa roottori pyörii passiivisesti ja konetta työntää (tai vetää) eteenpäin tavallinen lentokoneen potkuri. Kyseessä on siis pyöriväsiipinen lentokone.
Nealin yritys, The Butterfly LLC, on saanut patentin lentolaitteelle Super Sky Cycle, jolla jenkkilässä saa ajella taivaalla ja viuhuvasta työntöpotkurista huolimatta myös tieliikenteessä! Näin ainakin vakavissaan väittävät.
Markkinoija ja rakennussarjavalmistaja, The Butterfly LLC, Carter, Oklahoma, USA
Toissapäiväisiä ketjunvalmistusvideoita etsiskellessäni löysin myös videon Jonseredin Clean Power 2-tahtimoottorista. Etsiskelin netistä lisätietoja asiasta, koska muistelen jo muutama vuosi sitten kuulleeni moottorikeksinnöstä. Yllätyksekseni tietoa löytyi hyvin vähän. Kenties en osannut etsiä, mutta ihmettelen silti; voisi tätä valmistaja enemmänkin suitsuttaa. Mielestäni kyseessä on selkeä parannus 2-tahtimoottorin huonoon polttoainetalouteen ja päästöihin. Jonseredin ilmoituksen mukaan keksintö vähentää kulutusta 20% ja päästöjä 60%.
Ennen kaikkea keksintö on yksinkertainen ja siksi niin “kaunis”. Mäntään lisättyjen ylimääräisten kanavien avulla syötetään annos pelkkää ilmaa huuhtelukiertoon ja pakotetaan tämän avulla pakokaasut ulos moottorista. (Tavallisessa 2-tahtimoottorissahan uusi bensiini-ilmaseos työntää pakokaasut ulos ja samalla palamatonta seosta eksyy pakoputkeen.)
Otsikosta tuli aika hauska, äkkiseltään voisi luulla, että kyse on naapurimme ihmeellisistä kapakoista. Mutta teksti on kyrillisillä kirjaimilla, länsimaisittain siinä lulee karakat.
Nyt tarvitaan pikku johdatus aiheeseen, jotta selviää mistä tässä artikkelissa on kyse:
Kielimuurista johtuen, aiemmin googlettamalla löysin vekottimia vain lähinnä englantia puhuvista maista. Jenkkilästä kyllä löytyy merkillisiä rakennelmia, mutta kaiken tietyllä tavalla pilaa liika kimallus, glitter ja kromi. Tuntuu, että monet kapistukset on rakennettu vain näyttelyjä varten ja egon jatkeeksi. Joskus harvoin ilahduin löytäessäni jonkun rennon hillbillyn rakentaman härvelin, mutta varsin harvassa ovat hauskat kapistukset, täytyy todeta. Suomestakin löytyy varmaankin enemmän omavalmistekulkuneuvoja kuin amerikaanot kehtaavat esille laittaa. Jos kapistus ei ole ostettu kaupasta, niin joku voi luulla vaikka köyhäksi…
Kuitenkin aina aika ajoin minulle sattui miellyttäviä googletusvahinkoja ja päädyin satunnaisille veli venäläisen vekotinsivustoille, joista löytyi mitä ihmeellisimpiä omatekoisia viritelmiä ja kulkuneuvoja. En käytännössä osaa sanaakaan venäjää, mutta nuo kummalliset tollopelottomien keksinnöt viehättivät suuresti. Venäjällä on pitkä Neukkulan aikainen puutteen perinne, joka on johtanut rajattomaan kekseliäisyyteen. Vaikuttaa siltä, että kunnon ex-bolsheviikki rakentaa kulkupelin vaikkapa uimarenkaasta ja reppuruiskusta, jos vain rautalankaa on talossa.
Googlen kääntävä haku
Jonkinlainen väline venäläisten kätkettyjen aarteiden kaiveluun piti löytää, eikä etsintä ollut edes vaikeaa. Googlella on betavaiheessa oleva käännöskone, jonka tekemät käännökset, esim Englanti-Suomi, ovat aika karmeita. Kuitenkin huomattavasti parempaa käännöstä saadaan aikaiseksi, jos käännetään “suurten” kielten, kuten englannin ja venäjän välillä.
Tässäpä rautalankamalli, miten itse nykyään löydän mielenkiintoista luettavaa Uralin molemmin puolin, englanniksi käännettynä:
Kun hakua oppii käyttämään alkaa sillä löytää kaikenlaista. Miellyttävä piirre on, että vaikka siirryt sivustolta toiselle, kääntäminen säilyy päällä. Kirjoitat englanninkielisiä hakusanoja –> Google etsii niiden venäjänkielisiä vastineita venäjänkielisiltä sivuilta –> Google tuottaa sinulle englanninkielisen sivun venäjänkielisestä sivusta.
Karakat? Mikäs se oli?
Kun surffailet tuolla russosfäärissä, alat huomata, että Google ei osaa kääntää ihan kaikkea. Joitakin sanoja jää kääntämättä ja huomaat niiden toistuvan aika ajoin. Nämä sanat ovat usein juuri niitä, joista Bjurström sanoisi: NAMI-NAMI! Kokeile vaihtaa hakusanaksi jokin tällainen sana, jota Googlekääntäjä hylkii, niin saatat löytää hyvin mielenkiintoisia sivustoja.
Tällä kerralla esittelen tällä metodilla löytynyttä venäjän kielen sanaa “karakat”, jonka monikko(?) lienee “karakaty”. Kyseessä on tundramaiden kulkuneuvo, matalapainerenkainen mönkijä, joka on tyypillisesti kolmipyöräinen ja rakennettu moottoripyörän pohjalta. Pyöriä voi olla toki enemmänkin. Oleellista on, että laite on omatekoinen, “improvisoitu”. Gummit ovat usein pelkkiä sisärenkaita, kangas- nahka- tms. vyöllä vahvistettuja. Jos päällä on ulkorengas, sitä on usein kuorittu ohuemmaksi ja keveämmäksi.
Kokeillessani hakutulosten keulilta löytyi sivusto www.snowmobile.ru, jonka bongaat helposti itsekin. Alussa on monisivuinen keskustelu aiheesta trehkolesny karakat. Siispä sitä tutkimaan.
Hakutuloksista löytyy sivu: Oleg44:Karakaty. Sivulla on matalapainerenkaisia “karakatyjä” eestistä?
Sivustoja ja keskustelujen ketjuja löytyy todella paljon. Arvoitukseksi jää, mitä tämä karakat-sana sananmukaisesti tarkoittaa. Jossakin vaiheessa löysin tekstiä, joka viittasi siihen suuntaan, että kyseessä on jonkinlainen mustekala? Konekäännetty teksti on paikkapaikoin läpipääsemätöntä russischia, joten asiasta jäi vain epäilys. Eikä sana minua varsinaisesti kiinnostanutkaan, vaan se, mitä sen avulla löytää.
Entäpä vaikka YouTube, miten sieltä löytää näitä karamitäseoli…?
Kun jokin hyvä sana löytyy, niin kokeile venäjänkielistä, kyrillisesti kirjoitettua sanaa hakusanaksi YouTubeen. Esimerkiksi: ei siis sanaa karakat, vaan sen kyrillistä versiota каракат. Senhän saat kätevästi käännösvastineista leikkaamalla ja liimaamalla.
Tässä näet, mitä löytyy hakemalla YouTubesta “каракат”.
Tällainen oli tämä tietopakettimme - venäläisiä vekottimia venäjänkielen taidottomille. Nyt, jos karakatyt kiinnostavat, osaat etsiä niitä itse. Ja niitä löytyy paljon, sillä ylen suuri on Äiti Venäjä.
Mielenkiinnon herättämiseksi niille, jotka eivät ole jaksaneet lukea tuota alun pitkää sepustusta, varastan tähän näytteeksi muutaman kuvan sivuilta, joita löytyi pääasiassa ensimmäiseltä hakutulossivulta. Jos loukkaan tekijänoikeuksia, niin mörökölli minut vieköön. Poistan kuvat, jos niiden alkuperäinen kuvaaja niin haluaa. Sähköpostiosoite on sivulla UKK.
Teräslangasta ketjulenkkejä vääntelevät laitteet ovat kiehtovan näköisiä apparaatteja. Ketjulenkit valmistetaan tyypillisesti booriteräksestä hyvän kulutuskestävyyden vuoksi. Lenkit hitsataan kokoon menetelmällä nimeltä tyssähitsaus (resistance butt welding). Samalla menetelmällä hitsataan ketjuun liukuestenastat. Valmiiksi hitsatut ketjuosat karkaistaan, kootaan, maalataan ja pakataan. (Huomaa ekologinen pakkaus, suteen menneitä keittiökaapin ovia?)
Ketjuista kiinnostuneen iloksi löytyy samalta valmistajalta myös video metsäketjujen valmistuksesta. Edellisten valmistusmenetelmien lisäksi tässä käytetään myös robotisoitua MAG-hitsausta.
YouTube on vastikään vaihtanut vanhasta 4:3 kuvaformaatista laajakuvaan, eli 16:9-kokoon. Niinpä tälläkin sivustolla on muutettu käytetyn YouTube-pluginin asetuksia. Vanhat videot näkyvät luonnollisesti vanhassa formaatissa, jolloin reunoissa näkyy mustat pilarit.
1970-luvun lopulla kukkulan kuningas oli Kawasaki KZ1300, 120-hevosvoimainen, 322 kg painava testosteronijärkäle. Suomessa Möhkö-Kawaa teki tempuissaan tunnetuksi umpiluupäinen moottoripyörätaiteilija, Arto Nyqvist.
Monelle tämä massiivinen voimanpesä varmasti riittäisi sellaisenaan, mutta Allen Millyard halusi tehdä hyvästä vielä paremman. Lopputulos oli 12-sylinterinen, 2300-kuutioinen SuperMöhköKawa, erehdyttävästi alkuperäisen näköinen, mutta “siamilaisella” moottorilla varustettu, isompi ja hurjempi luomus!
V12-Kawa ei ole ainoa Millyardin tekele. Moottoripyöriin hurahtanut ydinvoimainsinööri on rakentanut useita 2-, 4-,5-,6- ja 8-sylinterisiä evoluutiomalleja, joihin käytetty työmäärä on ollut valtava.
Muutamassa YouTube-videossa näkyy hyvin kartiomainen iskuaalto, jota yliäänennopeudella kulkeva lentokone “raahaa” mukanaan. Sopivissa kosteusolosuhteissa paineen vaihtelujen aiheuttama kondensoituminen tuo iskuaallon näkyväksi.
Kolmessa ensimmäisessä videossa muodostuva pilvi on selvästi kartiomainen ja vastaa käsitystä yliäänennopeudella lentävän koneen tuottamasta iskuaallosta. Kansanomaisesti puhutaan, että “kone puhkaisi äänivallin“, vaikka tällaista ilmiötä ei todellisuudessa ole, äänivalli on kuvitteellinen käsite.
Lopuissa videoissa kartiomaisuus ei aina ole aivan yhtä selvää. Lentokoneen ympärillä kehittyviä höyrymuodostelmia kutsutaan nimellä Prandtl-Glauert singularity ja lähdetietojen mukaan (hieman kiistelyä herättävä) ilmiö saattaa näkyä myös nopeuksilla, jotka ovat alle äänennopeuden.
Kun koneen nopeus kasvaa yli äänennopeuden, maanpinnalla oleva havaitsija ei koe mitään erityistä, käytännössä siis mitään yliäänipamausta, “äänivallin puhkaisua” ei ole olemassa.
Maanpinnalla seisova havainnoitsija kuulee pamauksen sillä hetkellä, kun koneen mukanaan raahaama kartiomainen paineaalto “lakaisee” kuuntelijan korvan ohi. Eli “pamaus” syntyy koneen mukana kulkevasta painerintamasta. Tämän iskuaallon kartiokkuus muuttuu koneen nopeuden mukaan. Vain hieman äänennopeuden yli olevilla nopeuksilla kartiokulma on tylppä ja muuttuu sitä suipommaksi, mitä nopeammin kone liikkuu.
Yliäänennopeudella lentäminen vaatii paljon tehoa tämän paineaallon vuoksi. Kone ei pelkästään solju ilman halki, vaan vetää mukanaan suurta paineaaltoa, jonka synnyttäminen vaatii rutkasti energiaa.
Kirjoitukset (RSS)